Kyllä eikä ei & Kajaani

Ville Ranta: Kyllä eikä ei
Wsoy 2013, 263s.

Ville Rannan historiallinen sarjakuvaromaani Kyllä eikä ei sijoittuu 1800-luvun Ouluun. Keskiössä on leskeksi jäänyt pappismies Hans Nyman, joka saarnaa yhtä mutta elää toista. Piikaansa paneskeleva Nyman äänestetään kirkkoherraksi, mutta keisari mitätöi vaalituloksen.

Kovin on ulkokultaista elo Nymanilla ja monilla muillakin kirjan henkilöillä, mutta niin kai se usein on. Herännäisyys alkaa vallata alaa, mutta sivistyneistöä moinen aate ei puolelleen saa.

Kirjassa tavataan monien muiden merkkihenkilöiden ohella myös Elias Lönnrot, joka pistää jalalla koreasti katrillin tahdissa niin että hiki lentää.

Takakannessa mainitaan tämän olevan sukua Rannan aiemmalle Kajaani-albumille, joten hain senkin kirjastosta. En nimittäin oikein tavoittanut tämän kirjan pointtia ja ajattelin Kajaanin valaisevan asiaa.

Ville Ranta: Kajaani
Asema 2008, 284s.

Kajaani kuvaa Elias Lönnrotin stressaavaa eloa lääkärinä Kajaanissa. Potilaita on paljon ja työskentelyalue laaja, mutta rahasta on pulaa. Vanhemmat eivät viihdy heille hankitulla maatilalla ja tilaa pitämään palkattu (?) veli keskittyy enemmän ryyppäämiseen ja piian kanssa pelehtimiseen. Lönnrotilla itselläänkin on suhde naimisissa olevan naisen kanssa. Tämän naisen tultua raskaaksi Lönnrotin on joko kannettava vastuunsa tai kadottava Kajaanista.

No niin. Mitähän näistä sarjakuva-albumeista osaisin sanoa? Tarinat ovat sekoitus faktaa ja fiktiota, mutta minä en tunne kirjojen henkilöiden historiaa niin paljon, että tietäisin missä raja menee. Se häiritsee minua liikaa. En ole ylipäätään kovin ihastunut oikeista henkilöistä (elävistä tai kuolleista) kirjoitettuihin fiktiivisiin tarinoihin.

Rannan piirustustyyli on etenkin Kajaanissa levoton ja suttuinen, Kyllä eikä eissä väritys rauhoittaa paljon. Tekstaus on sekin hivenen tärisevää, jotenkin kulmikasta ja siten hankalaa luettavaksi. Minusta ei Rannan faniksi ole, mutta ymmärrän hänen ansionsa siitä huolimatta.