Sivut

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Muumikirjat ja minä -haaste

Mai Kirjasähkökäyrästä haastoi minut taannoin kertomaan omasta muumihistoriastani. Olen koittanut muistella muumimenneisyyttäni, mutta aika huonolla menestyksellä.

Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, että meille olisi lapsuudessa luettu Muumeja. Silti niin on täytynyt tapahtua, sillä kuten Vaarallisesta juhannuksesta kirjoittaessa kerroin, haaveksin kelluvasta teatterista ja siihen pelastettavasta Dingo-yhtyeestä. Tämä haaveilu tapahtui nimenomaan pikkutyttönä, Dingon kultavuosina, ei näiden lukuisten come back -yritysten aikaan. Luultavasti ainakin Outo vieras Muumitalossa on meillä luettu tai sitten olen itsekseni selaillut sen kuvia, sillä muistan myös ihastelleeni kyseisen kirjan kuvia. Edelleen ihastuttaa, että jotkut ovat oikeasti rakentaneet noin mielettömän hienon Muumitalon kaikkine yksityiskohtineen. Huikeaa!

Lapsuudesta en siis Muumeja juurikaan muista. 90-luvulla, Muumien valloittaessa television katsoin joka ikisen jakson, vaikka olin jo yläasteella. Kavereiden kanssa karkailimme välitunnilla koulun vieressä sijainneeseen kauppaan ostamaan Muumi-purkkaa, jonka mukana sai tarran. Noita tarroja liimattiin tennareiden sivuihin, vaihdeltiin ja kerättiin muutenkin. Mutta edelleenkään en lukenut Muumi-kirjoja.

Lukiossa meillä oli kurssi, jonka suorittamiseksi piti perehtyä johonkin kirjaan tai kirjallisuuden genreen ja pitää siitä esitelmä. Ryhmämme aloitti kunnianhimoisesti Alastalon salin (josta muuten pidin), mutta yhden jäsenen hartaasta pyynnöstä vaihdoimme lastenkirjallisuuteen. No mikäs siinä, hamstrasin erilaisia kirjoja kassikaupalla muiden muassa myös pari Muumi-kirjaa. Ihastuin kirjan kuvitukseen niin paljon, että kuvaamataidon tunnilla teinkin muutaman hattivattivaikutteisen piirustuksen. Itse tarinaa muistin hämmästelleeni, sillä tv-sarjaan verrattuna oikeat Muumit käyttäytyivät kovin eri tavalla. Etenkin hämmästyin Muumipapan juomatapoja ja kirjan jännittävyyttä.

Sittemmin olen lukenut Muumitarinoita lisääkin, mutta vasta viime syksynä tutustuttuani Tove Janssonin Muumi sarjakuviin menetin sydämeni kokonaan. Juuri nyt Muumit ovat minulle hurjan rakkaita, läheisiä ja viisaita ja aionkin kuluvan vuoden aikana lukea kaikki Muumi-kirjat.

Taipaleeni Muumien kanssa on siis vasta alussa, mutta uskon matkasta tulevan ihana ja antoisa.



Haasteen säännöt ovat:
- Kirjoita Tove Janssonin Muumi-kirjoista ja siitä, miten ja missä vaiheessa ne ovat kuuluneet elämääsi. Tee omaelämäkerrallinen teksti aiheesta ja julkaise se blogissasi.
- Lähetä haaste kolmelle sellaiselle kirjabloggaajalle, joita aihe voisi kiinnostaa.
- Mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi.

- Haastan seuraavat blokkajat Muumi-haasteeseen:
Villasukka kirjahyllyssä,
Erja Erjan lukupäiväkirja -blogista sekä
Tiina Kuplasta, koska haluaisin kuulla, muistaako sisko paremmin lapsuusajan mahdollisista Muumi-kytköksistä.

EDIT: Haaste on siis lähtöisin Valkoisen kirahvin Opuscolo - kirjasta kirjaan -blogista.

8 kommenttia:

  1. Hei minäkin muistan keränneeni noita Muumi-tarroja, minulla ei vain ollut minkäänlaista muistikuvaa mistä niitä sai. Kiitos siis sekä muistinvirkistyksestä että haasteesta :) Katsotaan mihin kykenen!

    VastaaPoista
  2. Mukavasti kerrot Muumi-historiasta.

    Laitatkos vielä haasteen alkuperän näkyviin :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos haasteesta! Muumit ja muutkin Janssonin jutut on olleet tosi rakkaita minulle jo kauan, mielelläni ryhdyn muistelemaan :)

    VastaaPoista
  4. Villasukka, Kivaa että otat haasteen vastaan! :) Muistan vieläkin, miten tyrmistynyt olin, kun äiti heitti nuo (muun muassa) Muumi-tarroilla koristellut tennarit roskiin. Ne olivat kyllä pohjasta puhki kuluneet, mutta tunnearvo oli mittaamaton.

    Valkoinen Kirahvi, anteeksi, ymmärsin ohjeet väärin: luulin että piti mainita blogi, josta haasteen sai. Mutta nyt lisäsin tiedon haasteen alkuperästä. :) Kiitos mainion haasteen luomisesta!

    Erja, Juuri siksi sinut haastoinkin, kun tiesin miten tärkeitä Janssonin kirjat sinulle ovat. :)

    VastaaPoista
  5. Näen sieluni silmin yläasteelta kulkevan jonon Mehtälän kauppaan! :)
    Jotain taikaa Muumi-animaatiossa on, jos teini-ikäisetkin olivat noin innostuneita. Opiskelin, kun tv-sarja ilmestyi, eikä ollut varaa telkkariin, mutta katsoin silloin parikymppisenä kaikki osat, jos satuin vierailulle siskon perheeseen.

    Sarjakuvia haluaisin lukea minäkin, olet ollut niistä niin innostunut! Ihana muumimuistelo tämäkin.

    VastaaPoista
  6. Meinasin tästä jo kirjoittaa silloin joulukuussa luettuani Tove -kirjan, mutta homa jäi kesken. Otanpa uudestaan asiaksi!

    Aika vänkä ajatus yhdistää Dingo, muumit ja kelluva teatteri - melko extreme realityä :)

    VastaaPoista
  7. Ihana Muumi-muistelu, kiitos Maija :)
    Suuressa Muumikirjassa, josta postasin, oli myös sarjakuvia, joten nekin kiehtovat mieltä.

    VastaaPoista
  8. Elina, Suosittelen sarjakuvia todella paljon! Minusta ne ovat hullunkurisia ja höpsöjä :)

    Tiina, No mutta ajattele, miten hienoa olisi ollut kellua teatterissa ja katsella Dingon keikkaa!

    Mai, Nuo sarjakuvat tosiaan ovat ihania. :)

    VastaaPoista