Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
WSOY 2014, 334s.
Tässäpä kirja, joka kiilasi lukupinon ylimmäksi kuulopuheiden perusteella. Ensin kuulin ylistävästä arviosta Helsingin Sanomien Majanderin kritiikistä, sitten hurjan pitkistä varausjonoista ja hetkessä loppuun myydystä painoksesta. Totta kai moinen hehkutus herättää mielenkiinnon, joten varasin sen ja nopeasti pääsin lukemaankin.
Neljäntienristeys on vähän kuin neljän kertojan kautta kuvattu sukuromaani. Sanon vähän, sillä tämä kirja on niin kovin paljon enemmänkin. Kertojina ovat ensin kätilö Maria, sitten tämän tytär Lahja, Lahjan miniä Kaarina ja viimeisenä Lahjan mies, Onni. Aivan kirjan alussa minua harmitti tarinan joutuisa eteneminen, sillä olisin todella mielelläni lukenut paljon enemmänkin Marian elämästä. Tuntui, että liian paljon jäi lukijalle kertomatta. Mutta kas, myöhemmät kertojat paikkaavat noita jääneitä aukkoja ja kokonaisuus on harvinaisen ehjä. Keskeisimpänä kirjassa nousee Lahjan ja Onnin avioliitto, saavuttamattomat unelmat ja puhumattomuus. Jälleen kerran totean, että tämä kirja on varmasti sitä parempi mitä vähemmän siitä etukäteen tietää.
Kinnunen on selvästi lahjakas ja varma kirjoittaja. Erityisen ihailtavana pidän sitä, että mies kirjoittaa kolmen naisen elämästä ja ajatuksista luontevasti kuin… no, nainen. Tekstissä törmäsin useita kertoja sellaisiin lauseisiin ja kuvauksiin, joita piti erikseen pysähtyä ihailemaan. Tässä muutama pieni maistiainen:
"Lahjan oli monesti pakko pystähtyä ihmettelemään, kuinka nopeasti luokille taipunut kuusituumainen suoristui isku iskulta täyteen ryhtiin. hauraiksi ne olivat tulessa palaneet, mutta niin olivat naulaajatkin sodassa."
"Sängyn yllä seinällä rimpuili puiseen ristiin naulattu tuskainen Jeesus"Hienoa lukukokemusta häiritsivät ikävän paljon kirjoitus-/oikolukuvirheet. Välillä puuttui yksi kirjain tai niitä oli liikaa, välillä puuttui kokonainen sana. "Maria käy haarukan", "Kirkko ei ollut kaunis eikä siitä ollut yritetty sellaiseksi tehdäkään", "Hän pakotti itsensä yhden sanan" ja moni muu samanlainen hölmö virhe eivät toki ole maailmaa (tai edes yhtä kirjaa) kaatava asia, mutta turhauttivat silti.
Neljäntienristeys on varmasti kaikki kehunsa ansainnut ja minullekin se osoittautui erittäin mieluisaksi kirjaksi.
Neljäntienristeys kiilaa varmasti monilla lukupinon päällimmäiseksi paitsi kuulopuheiden, myös kirjastojen pitkistä varausjonoista johtuvien lainanuusintakieltojen takia. "Lue nopeasti, tai palauta lukemattomana." :D
VastaaPoistaMukava kuulla, että pidit tästä kirjasta. Itsekin jonotan tätä parhaillaan kirjastossa.
Minulla tämä kirja olisi kyllä mennyt ihan ohi ilman kehuvia blogiarvioita ja muita keskusteluja. Nyt kirja kuitenkin odottaa tuossa hyllyssä lukemista, joten innolla odotan sopivaa hetkeä sen lukemiselle! Onneksi on siis kirjablogit ;).
VastaaPoistaMielenkiintoinen kirjoitus. Luulen, että tykkäisin minäkin tästä kirjasta. Täytyypä metsästellä kesällä Suomessa tätä kirjaa. En pitele kiirettä; onneksi kirjat eivät katoa minnekään (elleivät siis painokset lopu, apua!) :)
VastaaPoistaMinäkin luin tämän juuri ja pidin. Pitää jäsennellä hieman ajatuksia ensin, mutta vaikuttava esikoinen - vaikuttava romaani.
VastaaPoistaOlipa mukava lukea ajatuksiasi Neljäntienristeyksestä. Kiitos myös tarkasta lukemisesta! Luimme kustantamossa kirjan vielä kertaalleen, löysimme muutamia korjattavia kohtia ja ne on nyt korjattu uusiin painoksiin. Olen lukenut romaanin nyt viisi kertaa ja ihmeellisesti siitä löytyy aina jotakin uutta. Tästä on tullut erityisen rakas romaani. Pääsiäisenä pääsen pitämään lukupiiriä Kuusamon kirjastoon, jännittävää kuulla, miten lukijat ovat siellä päin romaanin kokeneet.
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä aivan valtavasti, mistä kertonee sekin, että nuo poimimasi oikolukuvirheet olivat menneet normaalisti niin tarkan (hah!) seulani läpi. Tosin ensimmäistä poimintaasi en pitäisi virheenä.
VastaaPoistaAnna-Riikan tavoin voisin lukea tämän piakkoin uudelleen, vaikka niin teen enää äärimmäisen harvoin. Tässä tapauksessa se on todennäköisesti antoisaa, koska teksti on täynnä hienoja yksityiskohtia, jotka menevät ensimmäisellä lukukerralla väistämättä ohi. Nytkin palasin uudelleen alkuun, kun olin päässyt loppuun!
Kirsi, piti ihan varta vasten tulla kommentoimaan tuota "käy haarukan" -kohtaa, koska luen parhaillaan Päätalon Täyttä tuntirahaa ja tässä käytetään vastaavia ilmaisuja todella usein! En ole kiinnittänyt asiaan huomiota Iijoki-sarjan aiemmissa osissa, joten en tiedä onko Päätalo viljellyt sanontatapaa jo aiemmin vai onko ehkä "oppinut" sen vasta myöhemmin.
PoistaMutta tosiaan, selvästikään kyse ei ole virheestä vaan (alueellisesta?) tyylistä.
Itse kiinnostuin tästä jo katalogin perusteella ja Wsoy:n pressin kirjailijahaastattelun perusteella vielä lisää. Hesarin ja bloggaajakollegoiden hehkutus on vain nostanut odotuksia, ja olen tykännyt kirjasta tähän mennessä tosi paljon :)
VastaaPoistaMinna Siikilä, Mulla kävi tuuri ja ehdin varausjonon kuudenneksi. Aika vähän meidän kirjastossa on tähän varauksia tullut vieläkään, mutta eiköhän kirjan upeudesta kuulla kohta tässäkin kaupungissa.
VastaaPoistaSanna, kyllä kanssabloggareita saa kiittää todella monen hyvä kirjan löytämisestä! Tuskin olisin minäkään tätä huomannut, kun en sitä Hesariakaan lue. :)
Elegia, onneksi tästä on otettu jo entiedämonesko-painos, joten eiköhän sullekin asti yksi riitä. :)
Katja, odotan innolla jäsenneltyjä ajatuksiasi :) Tämä oli kyllä erityisen hyvä.
Anna-Riikka, Kiitos kustantamolle tästä lukuelämyksestä! :) Neljäntienristeys kestää varmasti useamman lukukerran ja ensimmäinen kappale olikin pakko lukea uudestaan heti kirjan loputtua. Voi, tuo Kuusamon lukupiiri tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen!
Kirsi, Minusta tuo "käy haarukan" kuulostaa niin oudolta, että siksi tartuin siihen. (Käytetäänkö tuollaista ilmaisua yleisesti?) Minäkin voisin joskus lukea tämän uudestaan, juuri siksi että varmasti paljon yksityiskohtia meni ohi. Lisäksi olisi mielenkiintoista kokeilla, kuinka eri tavalla tarinan kokisi nyt, kun tietää etukäteen jotain oleellista. :)
Maria, Ihanaa etteivät etukäteiskehut ole latistaneet lukukokemusta. :)
"Kinnunen on selvästi lahjakas ja varma kirjoittaja. Erityisen ihailtavana pidän sitä, että mies kirjoittaa kolmen naisen elämästä ja ajatuksista luontevasti kuin… no, nainen", kirjoittaa Maija.
VastaaPoistaKun Gustave Flaubertilta kysyttiin, kuka on "Rouva Bovary", hän vastasi: "Minä olen Rouva Bovary."
Harvinaisen empaattisesti ja eläytyen kirjoitettu romaani, huolimatta siitä ettei tekijä itse ole elänyt kuin osan kertomastaan ajasta. Ja niin tosi, sen tiedän, koska muistan pohjoisen maaseudun 1940-luvulta alkaen. Tämä kirja tullaan muistamaan, niin painavaa sen sanoma on. Hyvä romaani kuvaa, ei selitä.
Anonyymi, hieno kommentti!
PoistaTässä on takuulla yksi tämän vuoden F-ehdokas!
VastaaPoistaAnonyymi, Olen aivan samaa mieltä: tämä kirja ei voi unohtua, vaan se kestää aikaa.
VastaaPoistaLeena, Ansioita kyllä olisi Finlandia-ehdokkuuteen! :)
Minullakin kirja pääsi luettavaksi ihan vaan muiden kehujen, kirjaston varausjonojen paisumisen ja kirjakaupasta loppumisen vuoksi! Ja onneksi - sillä pidin kovasti.
VastaaPoistaKinnunen osaa kyllä hienosti kirjoittaa naisista. Ja kaikesta muustakin. Hänen kerrontansa on todella taitavaa. Kirjan tunnelma suorastaan vangitsi.
Kirjoitusvirheisiin minäkin törmäsin, mutta onneksi niitä oli vähän eivätkä häirinneet lukemista sen enempää.
Katri, Neljäntienristeys tuntuisi olevan niitä kirjoja, jotka eivät tuota pettymystä edes silloin, kun lukija ehtii asettaa odotukset korkealle. Toivottavasti Kinnunen kirjoittaa pian lisää. :)
VastaaPoistaKotkan kirjastosta kirjan sai saman tien pikalainahyllystä. Loistava keksintö! Minuun vaikutuksen teki se, miten eläväksi kirjailija sai henkilöt kirjoitettua. Muistatteko, miltä "pienenä pataan" tuntui, kun kuuli aikuisten jutteluja? Kirjaa lukiessa tuntui samalta. Jossain ovat olleet nuo ihmiset, joista tässä kirjoitetaan.
VastaaPoistaKaika, Mulla tulee pikalainojen kanssa aina paniikki ja tulen lainanneeksi niitä vain harvoin. :) Mutta loistava keksintö ne kyllä ovat!
PoistaSe tunne, kun lapsena salaa tai vahingossa tuli kuulleeksi aikuisten keskusteluja, oli huimaava! Samaan aikaan sitä tunsi syyllisyyttä, mutta toisaalta oli hirveän kutkuttavaa päästä kurkistamaan aikuisten maailmaan - vaikka kaikkea kuulemaansa ei käsittänytkään. :)
Luin Tommi Kinnusen haastattelun, jossa hän viittasi kirjaan innoittaneeseen lehtijuttuun. Ei siitä sen enempää... Ja tällä viittaan Maijan ylimpänä olevaan kirjoitukseen juonesta ja paljastuksista. Mutta tuo tieto lisäsi vielä näkökulmaa siihen Suomeen, josta kirja kertoo.
VastaaPoistaJa kun nyt on virheistä puhuttu, niin minulla on ihan kamala tuossa edellä. Ei tosiaankaan tullut pienenä pataan, vaan pienenä patana suurilla korvilla olemiseen yritin viitata:)
Kaika, oho, ihan sulavasti luin kyllä "pienenä patana" alunperinkin :D
PoistaLuin Neljäntienristeyksen vasta tänä vuonna ja vaikutuin kovasti. Erittäin hyvä kirja :)
VastaaPoistaKirja kompassi, Onneksi kirjat eivät huonone, vaikka joutuisivatkin odottelemaan lukemista hetkisen :)
Poista