Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito
Kirjakauppaliitto 2014, 156s.
Tänä vuonna kirjan ja ruusun päivänä (sekä kahtena seuraavana päivänä) yli kymmenen euron kirjaostoksen kylkiäisenä jaettiin Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taitoa. Minulle oli virallisena kaupanpäällispäivänä tulossa vieraita ja teinkin heti aamulla hätäpäissäni nettitilauksen verkkokaupasta, että varmasti saisin tämän vuotisen bonuskirjan. Kirjoja noutaessa - vielä samana päivänä - tein vielä yhden suunnittelemattoman kirjalöydön ja lähdinkin kotiin kahden Takana puhumisen taidon kanssa.
Jostakin syystä kuvittelin tämän olevan pienoisromaani, mutta kyseessä onkin kokoelma Härkösen kolumneja tai pakinoita. En pettynyt, sillä pidän Härkösen napakasta tyylistä käsitellä asioita sekä siitä, kuinka hän pistää itsensä likoon. Aiheita riittää tekstiviestikommunikaation vaikeudesta vaihdevuosiin ja rantatuolien varaamiskäytännöistä äitiyden haasteisiin.
Jotkut aiheista olivat minulle vähän vieraita, kuten jonottamisen tuskallisuus ja illan pilaava valomerkki. Minä olen aika hyvä jonottaja, paitsi jos lapsiin iskee mahdoton levottomuus. Illanviettoni taas pilaantuu siinä vaiheessa, jos on pakko mennä baariin, joten valomerkki ei enää vaikuta mitenkään.
Niitä minulle sopivia (tai osuvampia) aiheita on kuitenkin huomattavasti enemmän. Merkkasin muistilapulla naisten vikoja ruotivasta kolumnista Syntilista tämän kohdan, jolle en voinut olla nauramatta:
"Nainen marisee aina jostain ja odottaa mieheltä lohdutusta. Hänen alavatsaansa koskee aina. Hän jankuttaa lopettavansa viinereitten syönnin mutta ei lopeta. Hän vannoo aloittavansa sauvakävelyn, joogan ja spinningin mutta ei aloita. Hän antaa itsestään ensin älykkään vaikutelman ja alkaa sitten humalassa pelleillä Tarot-korttien kanssa."
Jos vaihtaa alavatsan alaselkään ja Tarot-kortit kuvitteelliseen laulutaitoon, niin tässähän kirjoitetaan minusta!
Tehosekoittimessa Härkönen pohtii sitä, kuinka nopeasti äiti-ihmisissä usein puskee pinnalle marttyyrius. Vaikka kuinka vannoisi itselleen, ettei todellakaan kietoudu marttyyrin viittaan ikinä missään tilanteessa, niin harmittavan usein näin kuitenkin käy.
"- Kuuntele itseäsi, kehottavat kaikki maailman terapeutit. Mutta äitien täytyy kuunnella niin montaa muutakin vaativaa hölisijää, että siinä jää oma ääni helposti kuulematta."
Muutamista lyöntivirheistä huolimatta Takana puhumisen taito ei vaikuta hutaisten tai kiireellä kirjoitetulta. Hyvin mielelläni olisin lukenut näitä juttuja lisääkin, mutta onhan se totta, että pakinat (tai kolumnit, valitse mieleisesi) ovat parhaimmillaan pienissä erissä nautittuina.
Minustakin tämä oli riemastuttava lukukokemus. Aika nappiin nämä kirjan ja ruusun päivän kirjat ovat osuneet läpi historia. Kiva idea!
VastaaPoistaJoana, Jarrusukka ei ollut hirveästi minun makuuni, mutta Miniästä ja tästä tän vuotisesta tykkäsin. Härkönen on suosikkini, sillä tykkään hänen nasevuudestaan. :)
PoistaOlipas piristävää saada tietää, että Härköseltä on tullut jälleen uusi kolumnikokoelma! Kiitos. Tämä luetaan. =)
VastaaPoistaMinna, Suosittelen! Toivottavasti tämä löytyy kirjastosta tai vaikkapa joltain tuttavalta, sillä kaupoistahan tätä ei enää saa.
PoistaVaikuttaa mielenkiintoiselta, kiitos sinulle saamisesta you know. :)) En ole vielä "ehtinyt" kirjaa edes aloittelemaan, kun on niin monta kesken, mutta kaikki ajallaan. Minua tuo jonottamisteema kiinnostaa; inhoan jonottamista ja kaikenlaista "turhaa" odottelua yli kaiken! :D
VastaaPoistaElegia, Toivottavasti pidät tästä kokoelmasta. :) Minä olen koittanut opettaa lapsille jonottamisen jaloa taitoa, mutta en ole ainakaan vielä onnistunut tässä(kään) asiassa :D
PoistaEhkä pitäisi etsiä tuo kirja jostain käsiin ja lukea! Oletko lukenut muita Härkösen kolumnikokoelmia? Onko tuo niihin tai muihin Härkösen kirjoihin verrattuna millainen?
VastaaPoistaItse luin vähän aikaa sitten uudelleen Kauhun tasapainon ja muita kirjoituksia ja jostain syystä se ei enää iskenyt samalla tavalla kuin aikaisemmin :/ Kun taas ihan Härkösen romaaneista tykkään valtavasti!
hildur katarina limén, Olen lukenut muitakin (tietääkseni kaikki) Härkösen kolumnikokoelmat ja tykännyt niistäkin. Minusta tämä jatkaa samalla linjalla, mutta toki aiheet ovat uusia. Härkösen romaaneista tykkään minäkin. :)
PoistaMinulla on käynyt sama homma erään aiemmin hauskana pitämäni kirjan kanssa, että uusintaluvulla se olikin pettymys. Ehkä lukuolosuhteet eivät olleetkaan otolliset tai sitten sitä on itse ajan kanssa muuttunut. Kyllä minä sinuna antaisin tällekin kokoelmalle mahdollisuuden, koska voihan olla että uudet aiheet iskevät paremmin kuin ne vanhat. :)
Joo! Ehkäpä pitää tutustua! Mikä kirja tuo on joka muuttui, jos saa kysyä? :)
PoistaTietysti kysyä saa. :)
PoistaYritin lukea uudestaan Juha Vuorisen Raskausarpia, enkä viihtynyt sen parissa oikeastaan ollenkaan. Sittemmin olen todennut, etten muutenkaan enää ole otollista lukijakuntaa Vuorisen teksteille.