Kultainen POP-laulukirja
(Toim. Ari Leskelä)
F-kustannus 2014, 272s.
Viime kesänä meidän suvussa juhlittiin 150-vuotissynttäreitä. Hyvin usein kun sukua on isommin koolla, jossain vaiheessa lauletaan. Näin myös kesän juhlissa: ensin oli muutama lauluesitys, mutta myöhemmin yhteislaulullekin olisi ollut kysyntää. Seurasi ongelma. Emme millään tahtoneet keksiä sellaisia lauluja, joita soittotaitoiset olisivat osanneet säestää tai edes lauluhaluiset (laulutaidosta kun ei jokaisen innokkaan kohdalla voi puhua) muistaneet sanoja. Muutaman vähän sinne päin ja sanoja arvaillen lauletun laulun jälkeen tyydyimme nauttimaan serkkupoikien kitaransoitosta. Siinä ei kyllä ollut mitään valittamista, sillä kaunis kesäilta ja kitarat sopivat valtavan hyvin yhteen.
Juhlien jälkeen tuli sitten mieleen, että seuraaviin juhliin olisi hyvä varautua jo nyt. Kultainen laulukirja on laulukirjana klassikko ja siinä on hyvä valikoima monen eri genren lauluja. Mutta sitä on laulettu jo kyllästymiseen asti. Pitäisi olla jotain tuoreempaa, menevämpää, nuorekkaampaa laulettavaa.
Kultainen POP-laulukirja on juuri tällainen. Se sisältää reilut 100 pop-laulua, joista osa on tuttuja vuosikymmenten, osa parin vuoden takaa. Mutta tuttuja laulut ovat valtaosin, myös tällaiselle varsin vähän radiota kuuntelevalle. Kirjasta löytyy niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin biisejä, osalle sekä alkuperäiset että "suomennetut" sanat. Nuotit ainakin näyttävät selkeiltä, en vain itse ole päässyt näitä testaamaan kun kotoa löytyy vain kazoo, josta on vähän vaikea saada varmuudella yhtään mitään nuottia. Soinnut on merkitty myös ja kirjan lopusta löytyy kitaran otetaulukko, joten kitarasäestyksenkin pitäisi luonnistua, mikäli jonkinasteinen soittotaito on omasta takaa.
Odotankin seuraavia sukujuhlia malttamattomana, jälleennäkemisen ja hilpeän laulutuokion toivossa. Voisimme laulaa alkuillasta jotain tuttua ja turvallista kuten Leijat, Pikkuveli ja Telepatiaa, siirtyä sitten Kolmen Cowboyn kautta Poikaan nimeltä Päivi ja ehkä sitten irtoaisikin jo Like a Virgin, Valo yössä tai You're My Heart, You're My Soul. Ja jos ihan haikeaksi menee, niin hei, Careless Whisper!
Silloin kun ekaa kertaa tutustuu Kultaiseen laulukirjaan (tai sen uudempaan painokseen, jossa osa korvattu uusilla lauluilla), niin tulee ihan mukava fiilis tällaiselle ei-laulajalle mutta aloittelevalle kitara/haitariopettelijalle. Se mukavuus tulee siitä, että sanat muistuvat melko hyvin, vaikka en ole koskaan laulanut yhtään (pitäisi vähitellen opetella, 72 v.). Melodiasta saa hyvin kiinni näppäinharmonikalla (digihaitari) ja helpommat soinnut sujuvat kohtalsien äkkiä.
VastaaPoista