Hautakummun salaisuus sekä muita kertomuksia ja kirjoituksia

H. P. Lovecraft: Hautakummun salaisuus sekä muita kertomuksia ja kirjoituksia

Jalava 2014, 339s.

Suom. Matti Rosvall & Markku Sadelehto

H.P. Lovecraftin koottujen teosten sarja on tuotu päätökseensä tämän kuudennen osan myötä. Olen lukenut kaksi muuta sarjan kokoelmaa ja tällä lukukokemuksella uskallan väittää Lovecraftin tyylin tulleen jo hyvinkin tutuksi. Tarinankertojana Lovecraft seurailee vähän turhankin kaavamaisesti omia polkujaan, joten varsinaisia yllätyksiä eivät nämä kertomukset tarjoa. Toki Lovecraft on ollut kauhutarinoiden suhteen uranuurtaja ja varmasti esimerkkinä ja innoituksen lähteenä lukuisille hänen jälkeensä tulleille kirjailijoille, mistä johtuen häntä on luultavasti jäljitelty myöhemmässä kauhukirjallisuudessa tahallisesti ja tahtomattakin.

Tämä osa poikkeaa aiemmista siinä, että mukana on paitsi fiktiivisiä kertomuksia, myös Lovecraftin esseitä. Suhtauduin näihin asiateksteihin melko nihkeästi, sillä voisiko jopa 100 vuotta vanhoilla esseillä olla oikein mitään annettavaa? No, useimmista esseistä en liiemmin välittänytkään, mutta laaja luennonomainen teksti Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa oli todella mielenkiintoinen ja antoisa katsaus 1800-luvun ja 1900-luvun alun kauhugenreen. Lovecraft esittelee lukuisia kirjailijoita ja teoksia, joihin olisi mielenkiintoista tutustua enemmän, mutta joita ei ole välttämättä koskaan suomennettu. Samainen teksti tarjosi myös mutkan kautta jännän viitteen tuoreempaan kirjallisuuteen, kun Lovecraft mainitsee runoilija Browningin ja hänen runonsa Childe Roland to the Dark Tower Came.

Jälkisanoissa toinen suomentajista, Markku Sadelehto, kertaa lyhyesti Lovecraftin elämän merkittävimmät tapahtumat. Haluaisin sanoa, että syntymästä kuolemaan, mutta teksti etenee järjestyksessä noin 6v. --> kuolema --> syntymä --> En tiedä, onko tämä erikoinen aikajanaratkaisu tarkoituksellinen vai vahinko, mutta minusta vähän outo joka tapauksessa.

Lukukokemuksena Hautakummun salaisuus oli sellainen kolmen tähden tapaus: lukeminen ei ollut mitenkään vastahakoista, mutta tarinoiden väleissä tuli helposti tartuttua muihin kirjoihin.