Kari Hotakainen: Kantaja
Kirjakauppaliitto 2015, 140s.
Tämän vuoden kirjan ja ruusun päivän kylkiäinen jäi minulta saamatta, koska en keksinyt mitään ostettavaa juuri silloin. Suuresti en harmitellut asiaa, koska Kari Hotakaista en ole koskaan lukenut enkä näin ollen osannut ajatella jääväni paitsi mistään ravisuttavan hienosta lukukokemuksesta. Joka tapauksessa Kantaja kiinnosti ja onnekseni sellainen ilmestyi pian myös kirjaston valikoimaan.
Kantajan kertojana ja päähenkilönä on Timo Kallio, seurakunnan puisto-osastolla työskentelevä, yksinäinen mies. Hän ei kenties ole kokenut yksinäisyyttä ongelmaksi, mutta havahtuu pohtimaan sitä - ja elämää laajemminkin - osallistuessaan kantajan roolissa hautajaisiin, joissa ei välttämättä ole yhtäkään surevaa omaista tai ystävää. Timo alkaa kirjoittaa keksittyjä muistopuheita noille yksinäisille vainajille ja yrittää samalla päästä kosketuksiin nuoruuden rakastettuunsa, jonka kanssa ei ole ollut tekemisissä vuosikymmeniin. Vimmaisella päättäväisyydellä Timo yrittää muuttaa elämäänsä niin, ettei hänestä tulisi yhtä tuollaista yksinäistä vainajaa.
Mitäpä tästä nyt osaisi sanoa.
Hotakaisen kirjoitustyyli on todella sujuvaa ja miellyttävää lukea. Aluksi Timon pohdinnat ilahduttivat, vaikka toki ne saivat ajattelemaankin. Ikävä kyllä idea ei minusta kantanut aivan loppuun asti. Tai ehkä idea olisikin kantanut, mutta Timon omituinen pakkomielle Helenaan tuntui kiusalliselta ja äärimmäisen epäuskottavalta. Tahkosinkin näitä 140 sivua kolme päivää, eli vähän pakkolukemisen puolelle lipsahti.
Kantaja ei vakuuttanut sisällöllisesti, mutta Hotakaisen kerronnasta kiinnostuin sen verran, että hyvinkin voisin ajatella lukevani häneltä jotain muuta.
Harmi ettei Hotakainen oikein kovasti kolahtanut. Minä pidin Juoksuhaudantiestä valtavasti, mutta ymmärrän hyvin myös heitä, jotka eivät pidä. Hotakainen on aika omalaatuinen. Kantajasta en ole vieläkään ehtinyt bloggaamaan, vaikka hankin ja luin kirjan heti Kirjan ja ruusn päivänä, tykkäsin kirjasta, mutta ei se mikään napakymppi ollut minullekaan.
VastaaPoistaMarile, Tässähän kävi vähän niin, että Hotakainen kolahti, mutta Kantaja ei :D Huomaan nimittäin muistelevani tämän kirjan kerrontaa usein ja pelkästään hyvällä, vaikka tarina itsessään olikin pieni lätsähdys.
PoistaMinulla Kantaja on yöpöydän lukupinossa ja odotan sellaista päivää, jolloin voin hotkaista sen kerralla. Minä pidän valtavasti Hotakaisen lauseista ja ajattelusta. Eniten on kolahtanut Kantajan edeltäjä eli Luonnon Laki, jossa on valtavasti viisautta ja kokemukseen pohjautuvaa näkemystä. Suosittelen!
VastaaPoistaKirsi, huomaisitko että syksyllä tulee uusi Hotakaisen Siltalalta? :) Sitä odotellessa!
PoistaSori Maija välihuutelu täältä (Hotakaisfani huutelee toisen kohdattuaan!).
Kirsi, Pistänpä siis Luonnon lain lukulistalle. Pakkohan Hotakaisesta on ottaa paremmin selvää :)
Poistableue, asialliset ja etenkin innostuneet välihuutelut ovat suotavia! :D
Täällä vielä yksi, joka myös pitää Hotakaisen lauseista, ainakin kolumneissa. Mutta ihan samalla tavalla minullakin on Kantaja vielä odottamassa vuoroaan muiden, enemmän houkuttelevien kirjojen jälkeen.
VastaaPoistaJoanna, mistä noita houkuttelevampia kirjoja aina sikiääkin?! Mulla on sellainen "akuutti" lukupino, joka ei kuitenkaan tunnu madaltuvan yhtään, kun huomaan jatkuvasti lukevani jotain ihan muita kirjoja...
PoistaTodellakin, näin se menee! No, ainakaan ei lopu lukeminen kesken ;)
Poista