Harry Potter ja liekehtivä pikari

J.K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari

(Harry Potter and the Goblet of Fire, 2000)

Tammi 2002 (7. painos), 768s.

Suom. Jaana Kapari

Etukäteen minua vähän hirvitti pelkkä ajatus liki 800-sivuisesta iltasatukirjasta. Muistin kyllä hyvin, että Liekehtivä pikari on näistä pitemmistä Pottereista paras, mutta silti…

Harryn kesäloma Dursleyilla on jälleen ollut ankea. Onneksi hänet kutsutaan Wesleyn perheen mukaan huispauksen maailmanmestaruuskisoihin, missä on luvassa kaikenlaista kutkuttavan jännittävää ja karmeaakin. Kouluvuodesta muodostuu erikoislaatuinen, kun Tylypahkassa järjestetään vuosisatojen jälkeen kolmivelhoturnajaiset, joihin osallistuu kolmen eri velhokoulun edustajaa. Paitsi että osallistujia on neljä, kun jostain syystä Harrykin tulee valituksi. Edessä on kolme haastavaa tehtävää ja odottamaton kohtaaminen arkkivihollisen kanssa.

Liekehtivän pikarin juoni oli vielä hyvässä muistissa, mutta yllättävän hyvin jaksoin innostua Tylypahkan tapahtumista. Lukeminen oli välillä raskasta, sillä virkkeet ovat paikoin turhan pitkiä ja välillä taas hyvin lyhyitä. Ääneen luettaessa ihanteellista on, kun tekstissä on selkeä, helposti jäljiteltävä rytmi. Kyllä tässäkin tekstissä rytmejä on, mutta tahti vaihtelee niin kovasti, että kielihän siinä menee solmuun. Poikia nauratti joka kerta, kun luin "kolmiverhoturnajaiset".

Jälleen iltasatutuokiot venyivät pitkiksi, kun pääsääntöisesti pitkiä lukuja ei oikein voinut jättää kesken. Kävipä niinkin, ettei esikoinen malttanutkaan mennä heti iltasadun jälkeen nukkumaan, vaan halusi jatkaa lukemista itse! Mikäs siinä, poika sai lukea niin pitkästi kuin jaksoi ja minä luin saman pätkän itsekseni ennen seuraavaa iltaa.

Harry on turnajaiskoetuksiin valmistaumisessa heti niin realistinen kuin vain velho voi olla: hän jättää hommat melko viime tippaan, panikoi kunnolla ja saa lopulta ratkaisevia vihjeitä tai suoranaisia ohjeita muilta. Yksinään Harry ei olisi kyllä pärjännyt taaskaan ollenkaan. Lapsia Harryn ja muiden orastavat ihastukset eivät kiinnostaneet, mutta onneksi tykkäämiset olivat vielä hyvin pienessä roolissa.

Nyt teemme iltasaduissa pienen mutkan muiden kirjojen pariin, mutta eiköhän velhomaailma kutsu puoleensa vielä heinäkuun aikana.