Kuiva kausi

Carol Shields & Blanche Howard: Kuiva kausi
(A Celibate Season, 1991)
Otava 2015, 260s.
Suom. Hanna Tarkka

Carol Shields oli luottokirjailijani 2000-luvun vaihteessa. Rakastin etenkin Larryn juhlia ja Kivipäiväkirjoja, joiden lukeminen oli silkkaa nautintoa. Äskettäin suomennettu, alunperin jo vuonna 1991 kirjoitettu, Kuiva kausi on Shieldsin ja Blance Howardin yhdessä kirjoittama kirjeromaani eräästä avioliitosta.

Charles ja Jocelyn, Chas ja Jock, ovat olleet naimisissa kaksikymmentä vuotta. Jock on hoitanut perinteiseen tapaan lapset ja kodin Chasin käydessä töissä. Roolit kuitenkin keikahtavat toisin päin, kun Jock saa määräaikaisen työpaikan Kanadan toiselta laidalta, Ottawasta. Säästääkseen rahaa pariskunta päättää pitää yhteyttä pääosin kirjeitse. Aluksi sekä uusi tilanne että kirjeet ovat molemmista kiehtovaa ja virkistävää vaihtelua. Mutta kun aika kuluu ja muutoksesta tulee arkea, kirjeet harvenevat eikä se selibaattikaan enää tunnu aivan pieneltä jutulta.

Minusta Kuiva kausi oli (loppupuolen käänteitä lukuunottamatta) vallan mainio kirja. Teksti ei ehkä ole kirjallisesti laadukkainta, mutta mielestäni näin kirjeromaaniin sopiikin paremmin vähän hiomattomampi teksti. Harva ihminen kuitenkaan kirjoittaa kirjeitä yhtä harkiten ja huolellisesti kuin kaunokirjallista tekstiä kirjoitetaan.

Oli mielenkiintoista seurata aviopuolisoiden suhteiden  muuttumista. Minusta Jock oli enimmäkseen ärsyttävä tärkeilijä, joka tuntui unohtavan kotiasiansa lähes täysin. Vasta kun Chas teki itsenäisiä päätöksiä - ja kieltämättä ajautui hämmästyttävän auttavaiseksi - Jock tuntui havahtuvan siihen, mitä kotona on tekeillä. Jock ei selvästikään olisi halunnut Chasin tekevän mitään päätöksiä itse tai ottavan vastaan apua muilta, mutta hänellä itsellään oli täysi oikeus tehdä lähes mitä tahansa.

Kuiva kausi oli nopealukuinen ja ajatuksia herättävä kirja. Luin sitä samalla viikolla, kun hallitus julkaisi säästökohteensa ja yllättäen myös kirjassa pohdittiin samanlaisia asioita. Ajankohtainen lukukokemus siis.