Sivut

lauantai 19. joulukuuta 2015

Himmelikirja

Pirkko Kuusela: Himmelikirja
Moreeni 2014, 128s.
Kuvat: Jaana Lindfors, Tatu Kauranen & Kati Länsikylä

Kaksi vuotta sitten vappuna bloggasin Eija Kosken komeasta Himmeli-kirjasta. Silloin uhittelin tekeväni oikean himmelin heti seuraavaksi jouluksi, mutta toisinhan siinä kävi. Ei ole näkynyt himmeleitä meillä tuon kevään jälkeen. (Haa, onpas! Silloiselle vauvalle tehty himmeli roikkuu edelleen samalla paikalla kuin mihin sen tuolloin asensin.)

Tänä vuonna himmelihimo iski vähän otollisempaan aikaan, eli marras-joulukuun vaihteessa. Vanhin poika se taisi ihan ensimmäisenä himmeleistä puhua ja niinpä raijattiin jälleen kirjaston parhaat himmelikirjat kotiin selattavaksi. Tämä Pirkko Kuuselan Himmelikirja osoittautui todella monipuoliseksi. Himmelimalleja löytyy 30, jos laskin oikein. Niiden lisäksi kirjassa esitellään 8 tähteä tai palloa, pikkuinen amppeli, kranssi ja korvakorutkin. Vaikeusasteiltaan ohjeet ovat jotain helpon ja keskivaikean väliltä. Monimutkaisimmatkaan mallit eivät ole oikeastaan vaikeita, ainoastaan vähän hitaampitekoisia.

Tälläkin kertaa oli todettava, ettei ohuita suoria mehupillejä myydä oikein missään. Askartelukaupasta löysin (ja ostinkin) kyllä, mutta ne ovat harmittavan lyhyitä, mikä asettaa tiettyjä rajoituksia itse himmelin koolle. Osto-oljista omat kokemukseni ovat äärimmäisen turhauttavia. Ne ovat niin ohuita ja kuivia, että halkeilevat jo katsomalla. Pakko oli kuitenkin päästä himmeleitä tekemään, joten kiertelin sakset kourassa lähialueita ja kannoin kotiin nipun jotakin ruokoheinää ja toisen nipun satunnaista heinää (nurminataa, kertoi google). Pari päivää niitä putsasin ja leikkelin ja sainkin kasaan kelpo määrän himmelivärkkejä.


Aloitin himmelihommat tähdillä. Tässä kuvassa valmistumassa tähti numero kaksi.



Ensin tein ison, aurinkomaisen Tiia-tähden, sitten pienen ja siron Ullan. En tiedä missä oli virhe, kirjassa vain omissa mittauksissa, mutta tästä minun Tiiastani tuli ympyrä yhtä sakaraa pienempänä kuin ohjeessa ja mallissa oli. Kahden tähden jälkein aloin kuitenkin luottaa sekä omiin taitoihini että materiaalin vahvuuteen sen verran, että rohkaistuin yrittämään ihan oikeaa himmeliä.


Malliksi valitsin muovihelmillä koristellun Sadun, mutta jätin itse ne koristeet pois. Sen sijaan lisäsin noihin sivuriiputtimiin kolmannet roikkuvaiset, kun lopputulos näytti jotenkin väärän muotoiselta. (Huomaatteko, miten sulavasti käytän himmelisanastoa, jonka saatoin ihan itse keksiä juuri tässä blogatessa?)

Tämän ison himmelin jälkeen oli tarkoitus laittaa loput heinät roskiin, mutta en sitten raaskinutkaan, vaan aloin tehdä perinteisemmän muotoista jämähimmeliä. Malli tulee olemaan jotakin tämän kirjan Jenni-mallin tapaista, eli perusneliöitä sisäkkäin ja allekkain.

Himmelikirja on hyvin kaunis. Aukeaman toinen sivu on pääsääntöisesti pyhitetty himmelin kuvalle, toiselta sivulta löytyy tiivis ohjeistus. Ohjeisiin olisin välillä kaivannut vähän enemmän selkeyttä, sillä kuvien perusteella minun on joskus vaikea hahmottaa kaikkia himmeleiden ulottuvuuksia ja sitä, mitkä roikkuvaiset nyt ovat niitä pieniä ja mitkä vielä pienempiä. Joka tapauksessa runsas himmelivalikoima toimii todella tehokkaana inspiraationa, vaikka ei ohjetta aivan orjallisesti noudattaisikaan.

Mikäli himmelinteko vähänkään houkuttelee, mutta kaipaat sitä viimeistä sysäystä tarttuaksesi toimeen, suosittelen lääkkeeksi tätä Pirkko Kuuselan mainiota teosta!

8 kommenttia:

  1. Oi, tulipa hienoja! Katselin himmeli-kirjoja kirjastossa joulukuun alussa, mutta en rohjennut ryhtyä rakentelupuuhiin. Ehkä vielä jonakin päivänä... Äitini teki himmeleitä, kun olin pieni, eikä ostettujen olkien kanssa puuhastelu ollut muistaakseni kovin mielekästä. Onkin hyvä idea hakea materiaali itse luonnosta! Himmelisanastosi meni ainakin minulle ihan täydestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nanna, Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että jos löydät pillejä, niin niillä on hyvä aloittaa. Ne kestävät hyvin ronskimpaakin käsittelyä ja siksi niiden kanssa kestää hermotkin yllättävän hyvin :D Sitten kun jollain tasolla on tekniikka hallussa, voi jo siirtyä hennompiin materiaaleihin.

      Poista
  2. Onpa kauniita himmeleitä! Minä näin tässä syksyllä eräässä askartelukaupassa pitkistä ohuista hopeisistä putkihelmistä tehtyjä himmeleitä, sellainen oli tosi kaunis jouluksi ja yhdistelisi modernia ja perinteisempää... Ehkä sitten ensi jouluna! Laitan ehdottomasti kirjavinkin korvan taakse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pii! :)
      isäkin totesi lahjahimmelin nähtyään, että "no on tämä näin paremman näkönen ku kuvassa" :D
      Himmelin teko (ainakin minulla) ottaa kyllä aikansa, mutta lopputulos on palkitseva.

      Poista
  3. Maija, blogissani on sinulle haaste! Hyvää joulua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, toivoinkin saavani tämän haasteen, kun noita älyttömiä lahjatoiveita on pää täynnä ;) Kiitos siis!

      Poista
  4. Voihan himmeli... Minulla ei riittäisi hermo. ;)

    Haaste löytyy minultakin sinulle (ja kirjapaketti lähti eilen matkaan): http://suketus.blogspot.fi/2015/12/talvipaivanseisaus-ja-alyttomat.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, No hei, mulla on hermot samaa luokkaa kuin osto-oljilla kestävyys… Eli olematon. Mutta mulla on myös vähän paha tapa uppoutua tuommoisiin projekteihin niin, etten osaa lopettaa ennen kuin tulee valmista. :)

      Kiitän haasteesta! Nyt pitäisi vielä rajata älyttömät lahjatoiveet kolmeen...

      Poista