Sivut

torstai 10. joulukuuta 2015

On Writing. A Memoir of the Craft

Stephen King: On Writing. A Memoir of the Craft
Simon & Schuster Audio 2000. 8h 5min.
Lukija: Stephen King
Kirjamessureissulla kävin hankkimassa Helmet-kirjastojen kirjastokortin. Motiivina kaukaisen kirjaston lainausoikeuden hankkimiseksi oli luonnollisesti pääsy laajemman e-kirjavalikoiman kimppuun. Yllätyksekseni Helmet kirjastojen Overdriven tarjontaan kuuluu myös kelpo valikoima äänikirjoja, joita voi kuunnella joko selaimessa tai sovelluksen kautta.

Kätevää, jos omistaa esimerkiksi älypuhelimen.
Vähemmän kätevää, kun ei omista.

Kun tämän hetken käsityöprojekti eteni siihen pisteeseen, että katse on pidettävä käsityössä eikä kirjassa, turvauduin Overdriven valikoimaan. Montakin kiinnostavaa kirjaa löytyi, mutta tämä Stephen Kingin omaelämäkerrallinen kirjoitusopas oli ainoa heti lainattavissa oleva. Äänikirjan kuunteleminen iPadilta ei ole hirveän näppärää, kun isohkoa laitetta on hankala sijoittaa lähettyville ilman että se olisi vähän tiellä. Mutta kyllä siihen sopeutui.

Olen lukenut Kirjoittamisesta joskus vuosia sitten, mutta muuta en muistanut kuin sen että ihan oli mielenkiintoinen pieni opus. Äänikirjan lukee King itse ja kunhan totuin yllättävän tasapaksuun ääneen, kuuntelu sujui vaivattomasti.

On Writing alkaa Kingin lapsuusmuisteloilla ja jatkuu luontevasti opiskeluvuosiin ja ensimmäisiin askeliin kirjailijana. Sitten seuraa tiivis näkemys Kingin mielestä tärkeimmistä kirjoittamisen työkaluista. Vaikka en itse kirjoitakaan, ohjeet kuulostivat aivan loogisilta. Laaja sanavarasto on tietenkin tärkeä työkalu, eikä kielioppitaidoistakaan haittaa ole. Lukeminen on vähintään yhtä tärkeää kuin sinnikäs kirjoittaminen. Hätäisesti sutaistuissa muistiinpanoissani lukee "valkoisen tilan määrä". King nimittäin huomauttaa, että lukijalle on tärkeää ettei kirja näytä liian vaikealta. Pieni fontti, ahdas rivinväli, harvat kappalejaot, dialogin puute ja pitkät luvut luovat raskaan ilmeen, joka saa lukemisen tuntumaan työläältä. Päinvastainen taitto taas luo ilmavuudellaan (ja sillä valkoisen tilan runsaammalla määrällä) kuvan kevyemmästä lukukokemuksesta, johon on huomattavasti helpompi tarttua kuin tummanpuhuvaan, ahtaasti taitettuun teokseen.

On Writing on kirjoitettu kirjaimellisesti Kingin elämän käännekohdassa. Noin puoliväliin päästyään King jätti teoksen hetkeksi tauolle miettiäkseen, kuinka jatkaa - vai pitäisikö jatkaa. Tauko venähti tarkoitettua pitemmäksi, sillä King joutui vakavaan onnettomuuteen kävelylenkillään. Tässä kirjassaan King kuvaa onnettomuuden ja sitä seuranneen toipilasajan varsin yksityiskohtaisesti, eikä turhaan tunne sääliä onnettomuusauton kuljettajaa kohtaan. (Hiukan uutisia aiheesta luettuani voin todeta, että Kingin asennetta häneen törmännyttä miestä kohtaan on pidetty ylimielisenä ja halventavana. No, en usko että itsekään jaksaisin lantionseudun luut murskana kauheasti tuntea myötätuntoa onnettomuuden aiheuttajaa kohtaan.)

Minulle kirjan mielenkiintoisinta antia oli selkeästi Kingin omaelämäkerralliset osuudet. Lukijaa ei välttämättä kiinnosta, millä ohjeilla kirjailijat työtään tekevät, mutta eipä näistä muutamista vinkeistä kenellekään mitään haittaa ole.

2 kommenttia:

  1. Mitämitä, Kingkö lukee tämän itse!?! Tuo voisi toimia minullakin houkuttimena äänikirjan lukemiselle :) En siis ole ollut hirveän innostunut kuuntelemaan äänikirjoja tai lukemaan e-kirjoja. Luin kirjan suomeksi ja oli oikein kelpo teos, ei niinkään kirjoitusoppien vaan juurikin Kingin henkilökohtaisen tarinoinnin vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, jo vain, King itse minun korviini supatteli monta iltaa :) Minä kuuntelisin mielelläni enemmänkin äänikirjoja, mutta tämä mun käytettävissä oleva välineistö ei tosiaan oikein ole oikein sitä näppärintä mahdollista.
      E-kirjoihin taas en osaa iPadilla keskittyä, kun vähän väliä tulee kiusaus kurkata nettiin. Lukulaitteeseen en ole (ainakaan vielä) raaskinut sijoittaa, vaikka paperikirjojen määrä alkaa kotona aiheuttaa jo isohkoja haasteita.

      Poista