Munnu, A Boy from Kashmir

Malik Sajad: Munnu, A Boy from Kashmir
Fourth Estate 2015, 348s.

Olisi ollut hienoa aloittaa blogivuosi jostakin huiman hyvästä kirjasta. Malik Sajadin omaelämäkerrallinen sarjakuva Munnu, A Boy from Kashmir vaikutti aluksi erittäin hyvältä, mutta kääntyi lopulta vähän puuduttavaksi politikoinniksi.

Parasta kirjassa on Sajadin eli Munnun lapsuusaikojen kuvaus. Munnu on perheensä nuorin poika, vähän hemmoteltu ja yksinkertainen. Hän on innokas auttamaan isäänsä perinteisten puukaiverrusten tekemisessä, mutta vasta piirtämisen löydettyään Munnun kiistaton lahjakkuus pääsee oikeuksiinsa. Hyvin nuorena, noin 13-vuotiaana, Munnu aloittaa työn sarjakuvataiteilijana, joka erikoistuu poliittisiin kuviin.

Kashmirin poliittinen tilanne on hyvin levoton. Pakistan ja Intia käyvät jatkuvaa taistelua alueen hallintaoikeudesta, Kashmirilaiset itse taas haaveilevat itsenäisyydestä. Munnu asuu Intian hallinnoimalla alueella, missä on vähän väliä ulkonaliikkumiskieltoja ja erilaisia ratsioita kapinallisten löytämiseksi. Ammuskelut ja kyynelkaasuiskut eivät ole harvinaisia, eivät myöskään kuolonuhrit mielenosoituksista puhumattakaan.

No. Kirjan alusta tosiaan tykkäsin. Takakannessa hehkutetaan tarinan hauskuutta ja lämminsydämistä pojan kasvutarinaa, mutta minulta tällainen sisältö jäi huomaamatta. Munnu on jotenkin hämmentävän omanapainen lapsi, eikä hänestä iän kanssa tunnu oikein sen sympaattisempi tulevan. Se kasvukertomuskaan ei siten ole häävi, kun isompaa henkistä kasvua ei näytä tapahtuvan. Kashmirin historiaa olisi ollut mielenkiintoista lukea heti kirjan aluksi, ei vasta puolessa välissä.

Piirrosjälki ei sekään aivan iskenyt. Kansi viehätti kovasti selkeydellään, mutta itse tarina on piirretty jotenkin sottaiseksi. Kashmirilaiset esitetään kauriina, mikä on ideana hyvä mutta tekee käytännössä lähes mahdottomaksi tunnistaa yksittäisiä hahmoja.

En ihastunut, mutta tulipahan luettua.