 |
| Jens Andersen: Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä (Denna dagen, ett liv. En biografi över Astrid Lindgren, 2014) WSOY 2016, 419s. Suom. Kari Koski |
Odotin ihan valtavasti tätä kauniskantista Astrid Lindgren -elämäkertaa, jonka jostain kumman syystä yhdistin parin vuoden takaiseen, Tuula Karjalaisen kirjoittamaan Tove Jansson -elämäkertaan. En tiedä mistä tämä mielleyhtymä on peräisin, koska kirjat eivät ole samalta kustantamolta tai edes ulkonäöltään toistensa kaltaisia.
No, joka tapauksessa tällainen mielleyhtymä oli päässyt syntymään ja odotin tämä kirjan vaikuttavan siten, että haluaisin kiihkeästi lukea kaikki Lindgrenin kirjat mahdollisimman pian uudestaan. (Tai ensimmäisen kerran, koska esimerkiksi Katto-Kassista en ole lukenut koskaan.) Ensimmäinen harmitus oli se, että kirjan sisältö on mustavalkoinen. Kuvia on ylipäätään huomattavasti vähemmän kuin olin toivonut. Pääsin tästä asiasta kuitenkin yli ajattelemalla, että onhan minulla omassakin hyllyssä Astrid Lindgren - Elämän kuvat -kirja, jossa on upeita kuvia koko kirjan täydeltä.
Teoksessa kerrataan Astrid Lindgrenin elämänvaiheita varsin kronologisesti, mutta hänen lapsuudestaan ei kerrota paljoakaan. Jens Andersen ei missään vaiheessa tee sinunkauppoja kohteensa kanssa, vaan Astrid Lindgren on alusta loppuun asti Astrid Ericsson/Lindgren. Tämä on toki pieni juttu, mutta minusta tällainen muodollisuus (kuten sekin, että Lindgrenin tytär Karin käyttää äidistään etunimeä häntä muistellessaan) tekee kohteesta etäisen. Mitään törkypaljastuksia en todellakaan edes toivonut, mutta tunnetasolla Tämä päivä, yksi elämä ei juurikaan koskettanut.
En väitä, etteikö Andersen kertoisi Lindgrenin henkilökohtaisesta elämästä ja arjesta, sillä kyllä hän niistäkin kirjoittaa, mutta minä koin kirjoittajan painottavan Lindgrenin töitä ja myöhempinä vuosina poliittista aktiivisuutta. En osaa edes järkevästi perustella, mistä tällainen kokemus kumpuaa: kirjassa nimittäin on aika paljonkin lainauksia Lindgrenin päiväkirjoista, joissa hän pui myös tunteitaan esimerkiksi poikansa syntymästä ja hänestä erossa olemisesta, sotavuosista ja aviokriisestiä. Silti, minä jäin kaipaamaan jotakin vaikeasti määriteltävää, läheisempää näkökulmaa.
Minulle Tämä päivä, yksi elämä ei ollut sellainen napakymppi kuin odotin. Mutta erittäin asiallinen elämäkerta se kuitenkin kiistatta on.
Hitsinhitsi, ostin tämän omaan hyllyyni, ja minua on alkanut jo ensimetreillä epäilyttää, niinköhän tulen lukeneeksi teoksen loppuun. No, jospa saisin kuitenkin selailtua - Lindgren kiinnostaa ja on kirjailijana tuttu, joten siksi elämäkerta tarttui mukaani.
VastaaPoistaSirri, Kyllä tämä kannattaa lukea, vaikka itse en kirjaan hullaantunutkaan. Sinänsä tämä on elämäkertana ihan pätevä, minä vain odotin jotain tunteisiin vetoavampaa.
PoistaOlen aloitellut lukemista ja minusta tässä kirjassa on aika runsaasti kuvia, mikä on ihan positiivista.
VastaaPoistaNyt alussa on kuvauksia kirjeenvaihdosta ja kyllä minusta aika henkilökohtaisia juttuja jo on ollut. Astridhan sai 75 000 kirjettä elinaikanaan, joita säilytetään jossakin museossa. Hänhän vastasi itse, mutta sitten hänen piti palkata sihteeri siihen hommaan jakamaan tiettyyn ryhmään kirjeet ja Astrid vastasi sitten vain sen tietyn ryhmän kirjeisiin.
Kuvissa mieleenpainuvin oli eräiltä syntymäpäiviltä, joihin tytöt olivat pukeutuneet poikien vaatteisiin ja syntymäpäiväsankari oli tyttömäisenä keskellä.
Astrid oli ensimmäinen vuonna 1924, joka leikkasi tukan itse polkkatukaksi ja joutui sitä esittelemään ihmisille Vimmerbyssä. Astrid oli kapinallinen nuori ja kirjeenvaihdossa nuoren tytön kanssa hän kertoi omasta nuoruudesta ja ahdistuksesta ja masennuksesta sekä yksinäisyyden tunteista. Olen alussa ja innolla odotan jatkoa.
Hyvää naistenpäivää <3
Mai, kuten totesin bloggauksessakin, niin kyllähän tässä paljon on päiväkirjalainauksia ja noita kirjeitä yms. Silti minä koin kirjan esittelemän Astridin etäiseksi. Tai ehkä arvoituksellinen olisi parempi sana: asioista kerrotaan avoimestikin, mutta silti Astridin ajatukset ja ennen kaikkea tunteet jäivät minulle arvoitukseksi.
PoistaMutta niinhän se on, että jokainen lukija lukee omalla tavallaan ja saman kirjan voi kokea hyvin eri tavoin. :)
Ihanaa, että sinä pidät tästä!
Alkutaipaleella olen vielä minäkin ja lähdin tällä teoksella hakemaan taustoja Lindgrenin runsaan ja monipuolisen tuotannon synnylle. Tuotannon, jonka on ensin itse kuullut luettuna ja on myös edelleen useasti ääneenlukenut. Saman kuvan eteen pysähdyin minäkin toviksi; polkkatukka ja miesten vaatteet = hurja veto tuona ajankohtana:) Näin naistenpäivänä siis kiitos ja onnea postuumisti kirjailijalle sekä kuolemattomalle Peppi Pitkätossulle!
VastaaPoistaTakkutukka, taustoja tässä kirjassa kerrotaankin mukavasti. :)
PoistaHöh, olin tätä harkinnut, mutta mieluummin lukisin lämminhenkisen elämäkerran. Miten tuollainen muodollinen lähestyminen nyt satutätiin sopisi!
VastaaPoistaRakastin pienenä Marikkia ja Melukylän lapsia ❤
Jane, Kannattaahan sun kokeilla tätä kuitenkin! Vaikka minä en viehättynyt, niin sinä voisit saada enemmän irti :)
PoistaHarmi, ettei tämä ollut ihan sitä mitä odotit, mutta selvästi kuitenkin lukemisen arvoinen. Pidän itseäni Lindgrenin hc-fanina, joten onhan tämä jossain vaiheessa hankittava ja luettava.
VastaaPoistaKatja, Toivottavasti tämä on sulle parempi lukukokemus kuin minulle :)
PoistaJännä juttu, minullekin tämä kirja tuo heti mieleen Tove Jansson -elämäkerran :)
VastaaPoistaSen verran kattava elämäkerta, että ainakin itsellleni kertoi tarvittavan Lindgrenistä.
VastaaPoista