Shell's Angles ja Kalajoen hiekat

Jyri Paretskoi: Shell's Angles ja Kalajoen hiekat
Karisto 2014, 413s.

36-vuotias nainen ei välttämättä ole sitä otollisinta lukijakuntaa Shell's Angles -sarjalle. Luin ensimmäisen osan pari vuotta sitten ja pienestä töksähtelystä huolimatta tykkäsin lukemastani. Tämä toinen osa on ollut lainassa useammankin kerran, mutta lukuhetki ei sitten olekaan ollut oikea.

Shell's Angles ja Kalajoen hiekat sijoittuu ajallisesti edellisessä osassa alkaneen kesän loppupuolelle. Kesäloma vetelee viimeisiään ja Rudin innoittamana poikakolmikko lähtee mopoillaan varsin pitkälle matkalle Kalajoelle tervehtimään Rudin potentiaalista tyttöystävää. Matka kestää pienen ikuisuuden, mutta perillä ehditään nauttia rantaelämästä ja katsella tyttöjä.

Rudi, Hane ja Samu ovat samaan aikaan fiksuja ja todella ärsyttäviä nuoria. Tunnistan tosin, että se ärsyyntyminen johtuu minusta: koheltaminen ja yllytysjutut ei kertakaikkiaan enää viihdytä. Koin myös keskustelut homoseksuaalisuudesta, Talvivaarasta, lähentelystä ja muista isoista asioista vähän teennäisiksi.

En päässyt kokonaan eroon siitä tunteesta, että tässä nyt täti lukee nuorten kirjaa ja siksi tarinakin jäi hiukan pinnalliseksi kokemukseksi. On kyllä huomautettava, että jokin koukuttava juttu kirjassa selkeästi on, sillä luin tämän lähes yhdellä kertaa. Totta kai iso fontti ja ilmava taitto edesauttavat nopeaa lukemista, mutta siitäkin huolimatta takakansi tuli vastaan yllättävän pian. Ja semmoisen loppukäänteen Paretskoi on kirjaan viskannut, että pakko se kolmaskin kirja on lukea.