Eleanor & Park

Rainbow Rowell: Eleanor & Park
(Eleanor & Park, 2013)
Viisas Elämä/Basam Books 2016, 382s.
Suom. Terhi Kuusisto

Rainbow Rowellin Eleanor & Park päätyi luettavaksi, koska se kuulosti kivalta teinien rakkauskirjalta ja juuri sellaista kuvittelin juuri nyt kaipaavani.

Eleanor on isokokoinen, räiskyvän punatukkainen ja omalaatuisesti pukeutuva 16-vuotias tyttö, joka vaihtaa koulua kesken lukuvuoden. Ensimmäisenä kouluaamunaan hänelle ei näytä löytyvän bussista istumapaikkaa, kunnes Park vastahakoisesti komentaa Eleanorin istumaan viereensä. Hitaasti, kuin vahingossa Eleanor ja Park alkavat viihtyä bussimatkoilla yhdessä ja vähitellen tunteet syvenevät ensirakkaudeksi. Eleanorin perhetausta on yhtä repaleinen kuin Parkin on täydellinen. Vaikeat kotiolot tekevät seurustelustakin haastavaa ja koulussa Eleanoria kiusataan jatkuvasti.

Tartuin kirjaan avoimin mielin. Halusinkin lukea ensirakkaushöttöisen teinikirjan, jolta en todellakaan odottanut mitään hirveän puhuttelevaa. Vaikka Eleanor & Park on vaivatonta luettavaa, se ei kuitenkaan tarjonnut minulle sitä mitä toivoin. Ensinnäkään en kokenut ajankuvaa (vuotta 1986) oikein uskottavasti kuvatuksi. Käännös ei ollut paras mahdollinen. Jo kirjan alussa mainittiin luokan pulsat ja pohdittiin dösäkassun tarpeellisuutta. En tiedä, miksi homecoming on välttämättä haluttu kääntää kotiinpaluujuhliksi, kun kuitenkin tekstiin on jätetty monia muita englanninkielisiä ilmauksia.

En myöskään kiintynyt sen paremmin Eleanoriin kuin Parkiinkaan. En jaksa ymmärtää, miksi Eleanor ei voinut kertoa kotiongelmistaan yhdellekään aikuiselle tai miksi yksikään asiasta tietävä aikuinen ei vaivautunut tekemään asialle mitään. Mitä siihen rakkausjuttuun tulee, niin voi jestas! Eleanor oli niin loputtoman epävarma itsestään, vastaili jokaiseen kehuun ivallisesti ja oli muutenkin ihan äärimmäisen rasittava, että teki mieli ravistella kirjaa.

Äääääh.
Odotin suloista tarinaa ensirakkaudesta, sain teinikiimalla kuorrutetun perhedraaman.