Kirjamessu(puoli)maraton

Tämän vuoden kohokohta, Helsingin Kirjamessut, on nyt onnellisesti koettu. Osallistuin messuille vasta toista kertaa, tälläkin kertaa bloggarin ominaisuudessa, Messukeskuksen tarjoamalla bloggaripassilla. Viikonloppu oli ihan huikea! Yritän parhaani mukaan koota tähän postaukseen edes osan messujen huippukohdista.

Matkaan!

Matkalle lähdin perjantaina. Nelituntinen junamatka sujui mukavasti hyvän kirjan parissa ja pikaisesti hoideltujen tuliaisostosten jälkeen lompsin malttamattomana kohti Messukeskusta. Heti ensimmäisenä tapasin Siinan, jonka kanssa vietettiin mieluisa juttutuokio. Hetken ehdin kierrellä eri osastoilla ennen minun ja Hannan päivystysvuoroa bloggaajanurkkauksessa Boknäsin osastolla. Illaksi olin sopinut treffit ystävien kanssa, joten päivystämisen jälkeen olikin jo aika suunnata toisaalle.

 

Kaikeksi onneksi hoksasin poistuessani tiirailla sen verran ympärilleni, että bongasin Don Rosan omalta osastoltaan. Jonoa oli tasan kahden ihmisen verran, joten ei muuta kuin äkkiä jonon jatkoksi. Olin toivonut tapaavani Don Rosan ja pakannut reppuun suosikkitarinani* sisältävän Aku Ankka -lehden. (Kirjojakin minulla kyllä olisi ollut, mutta en halunnut kantaa painavia kirjoja edes takaisin.) Don Rosa oli ystävällinen vielä varmasti kiireisen messupäivän lopulla ja suostui yhteiskuvaankin. Tämä lyhyt kohtaaminen oli yksi messujen kohokohdista, ehdottomasti.

*Unohda koko juttu! (AA 11/2002)
Siinä Milla Magialla on uusi taikasauva, joka aiheuttaa valikoivaa muistinmenetystä: kun taikasauvan mahdin vallassa oleva kuulee oman nimensä, hän unohtaa välittömästi seuraavaksi mainitun asian. Roope ja Aku joutuvat tietysti taian kohteiksi ja unohtavat muun muassa portaat, oven, puhumisen, kävelemisen ja muutaman muun asian/taidon. En vieläkään voi lukea tätä nauramatta ääneen.

 

Lauantai alkoi heti yhdeksältä Bonnierin bloggariaamiaisella. Tarjolla oli maittavan syötävän lisäksi viisi kiinnostavaa kirjailijaa: Hannu Mäkelä, Riitta Jalonen, Claes Andersson, Anja Snellman ja Tuula-Liina Varis. Tilaisuutta luotsasivat lämmöllä ja ammattitaidolla WSOY:n ja Tammen edustajat Anna-Riikka Carlson, Tuuli Leppänen ja Nora Varjama. Ensin kutakin kirjailijaa haastateltiin yksittäin ja lopuksi esitettiin muutamia kysymyksiä puolin ja toisin.

Tunnelma oli oikein mukava ja tilaisuus onnistunut. Tein muistiinpanojakin, mutta ei niistä kuulkaa ole blogitekstin suhteen mitään apua. Onneksi paikalla oli runsaasti muitakin bloggaajia, joten niitä yksityiskohtaisempiakin raportteja on luettavissa. Esimerkiksi täältä Ompun blogista löytyy yksi ja Marian Sinisestä linnasta toinen.

Erityisesti viehätyin Claes Anderssonin rauhallisesta, vahvasti läsnä olevasta olemuksesta.

Seuraavaksi hipsin Atenan järjestämään tilaisuuteen, jossa kustannustoimittaja Kanerva Eskola-Hirvanen haastatteli kahta syksyn esikoiskirjailijaa, Soili Pohjalaista ja Tiina Lifländeriä. Oli mielenkiintoista kuulla erilaisista kirjoittamisprosesseista ja kirjoittajan erilaisista rooleista. Mukavaa keskusteluakin syntyi muun muassa siitä, saako kirjailija kommentoida oman kirjansa blogitekstejä. (Tiedoksi kaikille: kyllä saa. Tai jos ei halua tai kehtaa kommentoida suoraan blogiin, aina voi laittaa sähköpostia.)

Alkuiltapäivällä oli vuorossa Teoksen järjestämä tilaisuus. Raikasta välipalaa nauttiessa oli innostavaa kuunnella, kuinka Teoksen toimitusjohtajan Nina Paavolainen haastatteli Kari Hukkilaa, Katarina Baeria ja Leena Parkkista. Hukkilan, Baerin ja Parkkisen teokset ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta kaikkia yhdistää tarkka historian taju. Parkkinen, joka myös opettaa historiallisen fiktion kirjoittamista, kertoi kiinnostavasti miten uskottava ajankuva syntyy.

Loppupäivän kiertelin ympäri messuja, tein ostoksia ja tapasin valtavan määrän vanhoja ja uusia blogituttuja - tietenkin. Voin todeta, että vaikka olin reissulla yksin, hetkeäkään en tuntenut itseäni yksinäiseksi. <3 Julkinen kollektiivinen kiitos siis kaikille tapaamilleni bloggarikollegoille!

Uskoakseni on vähän hölmöä kantaa kirjamessuille omia kirjojaan, mutta niin minä kuitenkin omistuskirjoitusten toivossa tein. Ilokseni voin kertoa, että kaikkiin kotoa roudaamiini kirjoihin sellaisen myös sain. Kirjailijat tuntuvat olevan ihastuttavan pitkäpinnaista ja ymmärtäväistä porukkaa: esimerkiksi Lempiin sain omistuskirjoituksen vessajonossa (ei varmasti lainkaan korrekti paikka lähestyä yhtään ketään, enkä silti usko joutuneeni millekään mustalle listalle).

Pari haastatteluakin maltoin kaiken hälinän keskellä kuunnella. Jukka Petäjä haastatteli Tommi Kinnusta Lopotti-kirjasta ja jos en olisi kirjaa jo lukenut, olisi se varmasti seuraavana lukupinossa. Tämän haastattelun jälkeen hyvin kiireinen Kinnunen suostui ystävällisesti kanssani yhteiskuvaan, jota en kuitenkaan täällä julkaise, koska se ei ole lainkaan edustava.

Hugleikur Dagssonin haastattelu Suomalaisen kirjakaupan osastolla oli sitten taas (luonnollisesti) aivan erilainen kuin Kinnusen. Dagssonin huumori on räävitöntä, estotonta, karua ja toisinaan niin kamalaa, ettei edes hymyilytä. Hänen haastattelunsa oli ehkä hauskinta ja kiusallisinta kuunneltavaa ikinä! Ai taivas!

Tietenkin paljon mielenkiintoista ohjelmaa jäi näkemättä jo siksikin, että on vähän haastavaa olla useammassa paikassa yhtä aikaa. Olisin myös kovasti halunnut vaihtaa muutaman sanan Tuomas Kyrön kanssa, mutta ehkä otan sen seuraavien messujen tavoitteeksi.

Sunnuntaiaamuna messuilla oli jo huomattavasti väljempää.

Sunnuntaina ehdin tehdä vielä pienen pyörähdyksen messualueella ja tulipa siinä ostettua vielä muutama kirja ennestään raskaiden kantamusten seuraksi. Silti onnistuin pysymään budjetissa vallan mainiosti.

Osa kirjahyllyn uusista asukkaista.

Kotimatkalla voin pahoin ja korvissa humisi messuhallin hälyn jäljiltä vielä pitkälle iltaan. Kokonaisuutena reissu oli kuitenkin niin onnistunut, ettei pieni messukrapulakaan kauheasti riemua himmennä.