Tuonen tahto

Hanna Morre: Tuonen tahto
Osuuskumma 2016, 131s.

Hanna Morren esikoiskirja Tuonen tahto on tunnelmaltaan vahva, kiivaasti etenevä kertomus lapsen menettämisestä. Tämän lukeminen olikin aiheensa puolesta äärimmäisen ahdistavaa luettavaa, enkä siksi halunnut heittäytyä täysin tarinan vietäväksi.

Tytti ja Timo joutuvat tilanteeseen, johon kukaan ei haluaisi: heidän tyttärensä menehtyy jäädessään rattijuopon yliajamaksi keskellä suojatietä. Pariskunnan avioliitto on aina ollut täydellinen, ainakin sivusta seurattuna. On hyvät tulot, kaunis koti ja se lapsikin kruunaamassa koko komeuden. Ainon kuolema saa kuitenkin kulissit heilumaan kiivaasti.

Osasin odottaa kauhua ja yliluonnollisia juttuja, joten niihin olin varautunut. Tunnetasolla tämä taas yllätti, sillä jostain käsittämättömästä syystä kuvittelin, että tätä lukiessa korkeintaan pelottaisi. Mutta pelon lisäksi ahdisti sietämättömän paljon, kammotti ja hirvitti.

Teksti on sulavalukuista, vaikka preesensiin tottuminen viekin minulta aina jonkin aikaa. Lisäksi etenkin kirjan alussa minua häiritsi asioiden ja paikkojen liian tarkka nimeäminen. Hetken tuntui, kuin kirjassa olisi tuotesijoittelua kun muun muassa Tytin käyttämä muki, kaulakoru, työpaikka ja auton huoltamo oli nimetty tarkalleen.

Kokonaisuutena Tuonen tahto on kuitenkin ehjä ja toimiva. Erityisesti pidin siitä, kuinka ne yliluonnolliset elementit hiipivät mukaan vähän kuin varkain. Kansikin on harvinaisen osuva - ja ahdistava.