 | |
| Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista Gummerus 2016, kesto 4h 25min Lukija: Eero Saarinen |
Tämän vuoden Finlandia-voittaja, Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista, oli minulla lainassa jo keväällä. Silloin kirja jäi lukematta, mutta Finlandian jälkeen klikkasin kirjan kuunneltavakseni BookBeatista.
Akvarelleja Engelin kaupungista on Johan Carl Ludvig Engelin fiktiivinen yöpäiväkirja, eli se koostuu päiväkirjamerkinnöistä. Ajallisesti teos sijoittuu vuosiin 1816-1840. Engel perheineen muuttaa hyiseen Helsinkiin, jonka uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi hänet on palkattu. Alunperin perheen piti viettää Suomessa vain kuusi vuotta, mutta vuosia vierähti lopulta aika monta enemmän.
Pidin päiväkirjamerkintöjen uskottavuudesta. Engelin merkinnät ovat enimmäkseen aika lyhyitä, kuten kiireiseltä mieheltä voi odottaakin. Hän keskittyy huomioissaan pääasiassa itseään ja perhettään koskeviin asioihin, eikä kovin paljoa kertaa vaikkapa tuon ajan poliittisia kiemuroita. Samat asiat koin tavallaan kirjan heikkoudeksi. 1800-luvun alkupuoden historia ei ole minulla hyvässä muistissa, joten olisin nimenomaan kaivannut hieman ajankuvausta. Myös Helsinki on minulle pitkälti vieras, joten en pystynyt kunnolla nauttimaan edes Engelin arkkitehtuurin kuvauksista.
Viikilän teksti on sellaista utuisen runollista ja hennosti maalailevaa, kuten jo tuosta kirjan nimen ensimmäisestä sanasta olisi ehkä pitänyt ymmärtää. Minä en yleensä lyyrisyydelle lämpene, eikä niin käynyt nytkään.
Lukija Eero Saarinen tekee työnsä erittäin hyvin. Luultavasti olisin kuitenkin pitänyt tästä enemmän perinteisesti luettuna, sillä nyt en hahmottanut kovin hyvin ajallisia siirtymiä.
Vähän samat fiilikset jäi, jätti kylmäksi, sillä kauniista kielestä huolimatta (tai johtuen) en syttynyt.
VastaaPoistaTiia
Tiia, Minä huomasin kuunnellessani, että välillä ajatukset lähtivät harhailemaan ihan muualle. Jo se kertoo siitä, ettei ollut minunkaan kirjani. :/ Harmi, mutta joskus käy näin.
PoistaMinä tykkäsin ja tykkään lyyrisyydestä :)
VastaaPoistaMai, En edes itse tiedä, mikä lyyrisyydessä on minulle niin vastahakoista! Ehkä koen sen maalailevan otteen jollain tavalla teennäiseksi...
PoistaLisäksi ylipäätään kaipaan kirjoilta tunnetasolla paljon ja tämä ei herättänyt oikein mitään tunteita.
Mutta mukavaa, että sinä tästä pidit! :)
Yksi parhaista kirjoista vuoden aikana luetuista.
VastaaPoistaAnonyymi, Tämän olen kuullut monelta muultakin. :) Ihan ärsytti, kun tajusin, että minä en tältä saa samaa kuin kirjaan syvästi ihastuneet.
PoistaMinulla harhaili ajatukset hurjasti lukiessakin! Teos ei saanut jotenkin pidettyä sitä jännitettä kasassa, mikä toki ehkä näinkin runolliselta kirjalta saattaa olla liikaa vaadittu. Mutta jos se kuitenkin on romaaniksi kirjoitettu, ja sellaisena palkintojakin pokattu, olisin siltä toivonut hieman lisää, nyt se oli minullekin lähinnä viileän irallinen lukukokemus, vaikka sen hienouden toki lauseissa huomasinkin. Ei kovin korkealle tämän vuoden luetuissa noussut, joten et ole yksin fiilistesi kanssa!
VastaaPoistaLaura, No kun ihan rehellisiä ollaan, niin minä en löytänyt tästä oikein minkäänlaista jännitettä kuin ihan hetkittäin. :/ Ja kyllä, minäkin tunnistin kielen kauneuden, mutta ei se yksinään riitä tekemään lukukokemuksesta ikimuistoista.
PoistaMinäkään en tälle syttynyt. Tai sanotaanko näin, että tunnistan tässä sen "hienouden", mutta omallakin kohdallani ajatus harhaili, luin lauseita uudelleen, kaikki jäi etäiseksi ja kokonaisuus valjuksi, koska se oli niin hankala hahmottaa.
VastaaPoistaEi ollut minun F-voittajani ;)
Katri, Hahmotusvaikeuksia oli tosiaan minullakin. Kieli on kyllä kaunista, mutta en minä kokenut saavani tältä kirjalta oikein mitään.
PoistaMinä olisin ojentanut Finlandian Lempille <3