Sivut

maanantai 2. tammikuuta 2017

Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
WSOY 2012, kesto 13h 15min.
Suom. Raija Rintamäki
Lukija: Kari Ketonen


Jonas Jonassonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi valikoitui kuunneltavakseni seuraavin odotuksin:

- paljon huumoria
- vauhdikasta menoa
- uskoakseni kyseessä olisi sympaattinen veijariromaani

Aluksi kirja tuntuikin vastaavan odotuksiani oikein hyvin. Satavuotias Allan Karlsson ei halua osallistua vanhainkodin järjestämiin satavuotisjuhliinsa, vaan kiipeää ulos huoneensa ikkunasta ja ilman sen tarkempia matkasuunnitelmia suuntaa kulkunsa linja-autoasemalle. Vähän kuin vahingossa Allan ottaa asemalta mukaansa suuren matkalaukun ja siitä se seikkailu sitten alkaa.

Allan tutustuu pikkurikolliseen Juliukseen, joutuu tekemisiin rahaa pursuavan laukun oikean omistajan kanssa ja kohta kuljetaankin jo resiinalla kohti seuraavaa paikkakuntaa. Sieltä joukkoon liittyy grilliä pitävä mies ja niin Allan ei enää olekaan karkureissullaan yksin.

Tämä Allanin ja hänen uusien ystäviensä spontaani retkeily olisi riittänyt vallan mainiosti yhden kirjan aineksiksi. Sen lisäksi kerrataan kuitenkin Allanin koko elämä, joka on hieman forresgumpmaiseen tapaan täynnä merkittäviä ihmisiä ja suuria tapahtumia. Tätä nimien viskomista ja Allanin merkittävää roolia vain lievästi kärjistäen sanottuna ihan kaikissa poliittisissa tapahtumissa en vain olisi millään jaksanut.

Hetkittäin viihdyin tämän kirjan parissa ihan hyvin, mutta enemmän oli niitä hetkiä kun lähinnä puudutti. Allan ei edes ole mitenkään sympaattinen!

Äänikirjan toteutus on ihan kohtuullinen, mutta mieluiten en kuulisi lukijan nieleskelyä. Kaipaan myös niitä pieniä, noin puolen tahdin taukoja pilkkujen ja varsinkin pisteiden kohdalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti