 |
| Hanna Hauru: Jääkansi Like 2017, 117s. |
Luulin tiirailleeni kaikki kustantamojen kevätkuvastot huolellisesti läpi, mutta niin vain oli jäänyt huomaamatta Hanna Haurun uusin kirja. Olen lukenut kaikki Haurun kirjat, joista nämä pienoisromaanit ovat olleet Liian pienet sandaalit -novellikokoelma mukaan lukien suosikkejani. (Muissa novellikokoelmissa meno oli liian hämyä ja rumaa.)
Jääkansi oli myös se lukujumin purkaja, jota olen jo aika epätoivoisesti odottanut. Taitto on ilmava ja tarina sellainen, että se vie mukanaan aivan heti. Oli mielettömän ihana tunne, kun viimeinkin löytyi kirja, josta en halunnut päästää irti.
Sotien loputtua tyttö menee Betti-äitinsä kanssa juna-asemalle vastaan kauan odotettua miestä. Hän ei olekaan isä, joka kuulemma tuodaan hieman myöhemmin lautalaatikossa, vaan ihan outo mies, Paha. Elo on ankeaa ja tyttö pitkälti oman onnensa nojassa. Isompana hän pääsee töihin läheiseen mielisairaalaan, mutta siellä asiat kääntyvät vielä hullummalle tolalle.
Tarina etenee vähillä sanoilla mutta täysillä kierroksilla. Tunnelma on kaiken aikaa vahva ja ahdistavakin. Nautin Haurun käyttämästä kielestä, etenkin nimenomaan siitä, kuinka vähillä sanoilla hän saa tarinansa kerrottua.
Olipa hieno kirja. Uskon, että Jääkansi nousee Tyhjien sielujen saaren rinnalle jaetulle ykköstilalle, mikäli Haurun kirjat pitäisi paremmuusjärjestykseen laittaa.
Huh! Isä "tuodaan lautalaatikossa" on aikamoinen alku kirjalle, varsinkin jos ei elämä paljon paremmaksi muutu. Minäkin olen vähien sanojen ystävä, joten kirja voisi olla juuri oikea myös minulle.
VastaaPoistaHyvä, että lukujumi helpotti! <3
Elina, karu tarinahan tämä on, mutta niin tyylikkäästi kerrottu, että vähän vastentahtoisestikin nautin tästä. Uskoisin sinunkin pitävän!
PoistaOlen lukenut kirjan ja pidin siitä, se on vain postaamatta. Pidin enemmän Tyhjien sielujen saaresta.
VastaaPoistaMai, Tyhjien sielujen saari on kyllä sekin todella hyvä <3 Pidin tästä yhtä paljon kuin siitä, vaikka osasyy kirjaan ihastumiselle saattoikin olla tuo lukujumin poistamisvaikutus ;)
PoistaLaitoin heti varaukseen kirjastosta, kiitos vinkistä! Minulla samanmoisena lukujumin poistajana toimi juuri Sadie Jonesin Kotiinpaluu, jota suorastaan hotkin. Sekin on rankka teemoiltaan mutta silti nautinnollinen lukukokemus.
VastaaPoistaPihi nainen, Hienoa! Ja Kotiinpaluu <3 Se oli kyllä myös melkoinen kokemus.
PoistaNiin hyvä <3!!!
VastaaPoistableue, Niin oli! Oletko jo blogannut tästä? Tulen kurkkimaan :)
PoistaKiitos vinkistä. Pienoisromaanit ovat joskus paikallaan ja Elinaa kompaten tarinan kertominen vähillä sanoilla on ihailtavaa. Hanna Haurun nimi on tullut joskus vastaan mutta enpä ole vielä lukenut.
VastaaPoistaKaisa, Kannattaa pitää Haurun nimi muistissa ja tutustua etenkin näihin pienoisromaaneihin!
PoistaLukujumin parantajat ovat loistavia kirjoja. Joskus ne ovat oikein paikallaan!
VastaaPoistaReta Anna, Kyllä näin on! Joskus sen oikean kirjan löytäminen on vain turhauttavan vaikeaa :)
PoistaNyt nautin tästä lukemisen sujuvuudesta <3
Mulla on just Haurun novelleja lainassa, mutta joudun nyt palauttamaan ne lukemattomina kirjastoon. En tosiaan ole häneltä mitään lukenut, mutta jossain vaiheessa kyllä.
VastaaPoista"Tarina etenee vähillä sanoilla mutta täysillä kierroksilla." - tämä on aika lähtemättömästi todettu :D
Omppu, Mulle useimmat Haurun novellit on olleet liian rumaa luettavaa, mutta nämä pienoisromaanit vähintään neljän tähden tapauksia kaikki. Odotan iho kananlihalla sitä, että ehdit Hauruun tutustua ja lukemastasi blogata! :)
PoistaEn tunne Haurun tuotantoa, täytyy tutustua. Kuvauksesi perusteella voisi päätellä, että novellin aihe on vakava ja liikkuu elämän varjoisalla puolella.
VastaaPoistaAnonyymi, Tässä pienoisromaanissa tosiaan ollaan synkissä vesissä. Mutta taitavasti ja tyylillä!
PoistaEn ole koskaan lukenut Haurun kirjoja, mutta tämä vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta - kiitos vinkistä!
VastaaPoistaHande, Ole hyvä! Tästä on hyvä aloittaa Haurun tuotantoon tutustuminen :)
PoistaKiitos lukuvinkistä, Hauru on minullekin ennestään tuntematon kirjailija. Jos toimii lukujumin purkajana, täytyy olla hyvä kirja :)
VastaaPoistaTiina, Joo, ei se lukujumi huonolla kirjallisuudella parane. Ei tosin kaikella hyvälläkään, vaan ihan kummallisten asioiden pitää osua kohdalleen. Mulla tuntui tehoavan tämä kirjan ilmava taitto ja vähäsivuisuus - hienon kerronnan ja koskettavan tarinan ohella toki.
PoistaMinäkään en ole lukenut Haurun teoksia aiemmin. Kuulostaa juuri sellaisesta teokselta, jolle soisi enemmän lukijoita ja huomiota. Kiitos esittelystä!
VastaaPoistaAmma, Kannattaa pitää nimi mielessä!
PoistaLuen niin vähän suomalaisia nykykirjailijoita, että Hauruunkaan en ole tutustunut. Saat kyllä kirjan vaikuttamaan kiinnostavalta, synkästä aiheesta huolimatta.
VastaaPoistaMargit, Hauruun kannattaa kyllä tutustua. Ei mene edes paljoa aikaa, mutta saa varmasti jotain mietittävää.
PoistaKuvauksesti perusteella olin jo hylkäämässä kirjan liian synkkänä ja raskaana minulle, mutta toisaalta - Tyhjien sielujen saari oli hieno, pieni kirja. Joten ehkäpä uskaltaudun kokeilemaan tätä.
VastaaPoistaMarikaOksa, Voi, kokeile ihmeessä! Tämä on tietysti erilainen kuin Tyhjien sielujen saari, mutta ei mielestäni mitenkään raskaampi luettava.
PoistaLukujumin parantajat ovat kyllä parhautta. Hauru on mennyt minulta jotenkin kokonaan kirjailijana ohitse, täytyypä laittaa korvan taakse. :)
VastaaPoistaKrista, Suosittelen!
PoistaWow, Haurulta on tullut uutta! Minäkin fanitan (joo, nyt on pakko käyttää tuota sanaa!) Haurun pienoisromaaneja. Tämän on oltava hyvä, kun rankkaat sen Tyhjien sielujen saaren kanssa samalle viivalle.
VastaaPoistaMinulla on pari Haurun muuta teosta (ovatko nyt sitten novelleja vai proosarunoja), mutta taannoin traumatisoiduin, kun yritin lukea niitä romaaneina enkä tajunnut juuri mitään. :D Josko jo kohta uskaltaisin tarttua niihin uudemman kerran.
Elegia, mulle kävi aikoinaan samoin! :D Luulin Haurun novellikokoelmaa pienoisromaaniksi ja olin ihan ulalla, kun en löytänyt mitään yhdistävää tekijää. Lopulta en niille novelleille (tai proosarunoille) lämmennyt, mutta odotan mielenkiinnolla mitä sanottavaa sinulla niistä on, sitten kun ehdit lukea. :)
PoistaKuulostaapa mielenkiintoiselta. En ole tainnut tuolta kirjailijalta lukea vielä yhtään kirjaa. Pitää korjata asia.
VastaaPoistaMinäkin tykkään siitä, ettei turhia selitellä vaan vähät sanat kertovat paljon.
Minna, Luulen että pitäisit tästä.
PoistaEn ole yhtään Haurun teosta lukenut (joskin Utopiaa ja Tyhjien sielujen saarta olen vasta vähän aikaa sitten pohtinut ottavani lukulistalle), mutta tässä on jotain todella kiehtovaa. Ajankuva ja uhkaava tunnelma saivat minut harkitsemaan tosissaan tämän lukemista.
VastaaPoistaNiina, jos luet vain yhden, suosittelen erityisesti tätä tai Tyhjien sielujen saarta <3
PoistaVähät sanat, nam! Kiitos vinkistä, Hauru on minulle ihan tuntematon entuudestaan.
VastaaPoistaTässä ollaan minun maailmassani ihan peruskysymyksen äärellä: koska tarina muuttuu kirjallisuudeksi? Kuten Kirja vieköön -tilaisuudessa yksimielisesti 15.2. todettiin, yhtä tärkeää kuin se mitä sanotaan, on se mikä jätetään sanomatta.
Että valitaan ne oikeimmat sanat, jotka riittävät ja tekevät täyden kuvan. Siinäpä taito.
Minna /Kirsin Book Club
Minna, Joo, kyllä se vähäsanaisuus taitoa vaatii. Olen huomannut, että minulla sitä kykyä ei ole: jo näistä blogiteksteistä joudun editoimaan pois turhaa toistoa ;)
PoistaLukujumin poistuminen on ihana tunne! :) Itsellänikin on jumi vaivannut entistä useammin jo varmaan pari vuotta....
VastaaPoistaVeera, Jumit on tosi ärsyttäviä. :/ Vaikka sen tietääkin ohimeneväksi tilaksi, siitä kuitenkin jotenkin stressaantuu.
PoistaKirjailija on minulle ennestään tuntematon, mutta kirja kuulostaa ahdistavuudesta huolimatta kiinnostavalta.
VastaaPoistaTuulevi, Tähän kannattaa kyllä tarttua, jos kohdalle osuu!
PoistaPyörittelin pari kertaa päätä oikealle ja vasemmalle, että oikea kulma kansikuvasta hahmottui :D Taputan aina vähintään mielessäni käsiä, kun kannet pakottaa tuijottamaan! Tämäkin menisi vaikka taulusta
VastaaPoistaLukujumista eroon auttavat kirjat ovat kyllä parhaita! Minulla toimi yllätyksekseni viime kesänä tietokirjallisuus lukujumin selättämisessä, vaikka lainasin kyseistä tarkoitusta varten "kevyttä ja helppolukuista" nuortenkirjallisuutta. :D
VastaaPoistaTämä oli niin raskas ja kauhea tarina, että se etäännytti minut. Olisin kaivannut edes yhden pilkahduksen valoa, mutta ei. Huh. Millaistakohan tätä on ollut kirjoittaa?
VastaaPoista