 |
| Ahndongshik: Lindbergh 2 Sangatsu Manga 2016, 189s. Suom. Juha Mylläri |
Lindbergh-sarjan osissa kaksi ja kolme Knit saa nähdä ja kokea vauhdikkaita juttuja. Sharkista paljastuu epämiellyttäviä puolia, eikä Knit ole ollenkaan varma voiko tähän enää luottaa tai haluaako hän ylipäätään olla tekemisissä koko miehen kanssa. (Aivan kuin hänellä olisi edes mahdollisuuksia...) Kaikkien yllätykseksi Knit pääsee opettelemaan Lindberghillä lentämistä ja osallistua jopa maineikkaisiin lentokilpailuihin.
 |
| Ahndongshik: Lindbergh 3 Sangatsu Manga 2017, 190s. Suom. Juha Mylläri |
Hahmot eivät vielä kolmenkaan kirjan perusteella ole käyneet järin tutuiksi ja kumma kyllä etenkin Knit itse vaikuttaa hämmentävän värittömältä ja mitäänsanomattomalta hahmolta.
No, joka tapauksessa aion lukea sarjan loppuun. Kahdeksanosainen sarja on ihan kohtuullinen luettava, vaikka en mitenkään ääri-ihastunut olekaan.
 |
| Rosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo NE, Kuukautiskirja Karisto 2017, 167s. |
Varsinaista uutta tietoa en kirjasta saanut, mutta yllätyin kyllä karvaasti siitä, että keskimäärin naisella ehtii olla elämänsä aikana 450 kuukautiset, jotka kestävät yhteensä noin 37,5 vuotta. Se on järkyttävän kauan.
Pidin tekstin suorasukaisuudesta, joka ei kuitenkaan tuntunut liioitellulta. NE sopii mainiosti luettavaksi kaikille niille, joilla on/on joskus ollut kuukautiset, sekä niille, joilla ei ole.
Erityismaininnan ansaitsee tämä:
Kuinka monta kuukautisista kärsivää naista tarvitaan vaihtamaan sähkölamppu?
- Yksi. Ja tiedättekö miksi? Kun kukaan tässä talossa ei tee mitään! Saisin istua kolme päivää pimeässä ennen kuin kukaan huomaisi että lamppu on palanut! Ja varalamppua ei tietenkään ole. Täällä ei tehdä yhtään mitään! Tiskit tiskaamatta! Roskat viemättä! Minunko tässä kaikki pitäisi tehdä? Juuri niin, minun! Siksi yksi.
Yllä oleva kolahti ehkä eniten siksi, että olin juuri aiemmin päivällä tehnyt lapsille listan kotitöistä (aika pitkä, sellainen tiivis A4), jotta he tajuaisivat, kuinka paljon kotihommia on ja voisimme keskustella siitä, kuka ne yleensä tekee ja ketkä kaikki voisivat niihin osallistua...
Kuukautisverellä tehdystä taiteesta en muuten innostu ollenkaan. Minun mielestäni kuukautisveri (kuten muutkaan ruumiin eritteet ja nesteet) eivät ole salonkikelpoisia taidemateriaaleja.
 |
| Aimée de Jongh: The Return of the Honey Buzzard SelfMadeHero 2016, 160s. Englanniksi kääntänyt Michele Hutchinson |
The Return of the Honey Buzzard on tarina huonosti menestyvää antikvariaattia pitävästä miehestä, joka näkee niin sanotusti aitiopaikalta kuinka nainen jättäytyy tahallaan junan alle. Onnettomuus avaa sellaisia muistin ovia, joita mies ei ole kenties vuosiin edes ajatellut. Mies käy uudelleen läpi lapsuutensa parhaan ystävänsä muuttumisen ja kuoleman.
Pidin sekä tarinasta että kuvituksesta, mutta olisin halunnut viipyä tarinassa pitempäänkin. Ehkä hieman hitaampi tahti ja pitemmät takaumat olisivat olleet eduksi.
 |
| Kirsti Kuronen: Pönttö Karisto 2017, 85s. |
Viidenneksi eniten pelkään iilimatoja.Kirsti Kurosen uusi nuorille suunnattu Pönttö-niminen säeromaani - kuten takakannessa määritellään - on nopealukuinen kertomus Lunan ylioppilaskeväästä. Tai oikeastaan aikaa kuluu paljon vähemmän, mutta Lunan kuvaama ajanjakso yltää hieman pidemmälle taakse päin.
Neljänneksi eniten pelkään täytekakkuja.
Kolmanneksi eniten pelkään sotaa.
Toiseksi eniten pelkään rakkautta.
Eniten, ylivoimaisesti entien
pelkään aikuiseksi tulemista.
Kirjoitukset ovat ohi, eikä Luna tunne oloaan oikeanlaiseksi. Hän ei osaa nähdä itseään yliopistossa tai reilaamassa, vaan lähinnä häntä kiinnostaisi valokuvaaminen. Takana on inhottava kokemus entisen poikaystävän kanssa, eikä sekään helpota Lunan oloa.
Tekstin vahvuutena näen sen, kuinka vähillä sanoilla Kuronen kuvaa isoja tunnelmia ja kipeitä, universaalejakin ajatuksia omasta ulkopuolisuudesta tai muottiin sopimattomuudesta. Tykkäsin.
oho, kevät jo meni ja vuokot
poikaset lensivät pöntöstä
harmi etten huomannut
taas töihin töihin töihin kotiin töihin
ensi vuonna uudet vuokot
ja tiaisenrääpäleet
Tuo viimeinen Pöntön sitaatti on mainio! :) Kaameeta - kuukautisia liki 40 vuotta, ou nou. Hyvää kevättä meille kaikille, niillä tai ilman!
VastaaPoistaRiitta, Tuo pätkä Pöntöstä on vähän turhankin osuva!
PoistaThe Return of the Honey Buzzard alkoi kiinnostaa kovasti. En ollut albumista kuullutkaan (no, ei ihme - siihen nähden miten kovasti tykkään sarjakuvaromaaneista seuraan tosi heikosti genren kuulumisia), mutta menee lukulistalleni. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaMarikaOksa, Minäkään en muuten ihmeemmin seuraa sarjakuvauutuuksia, koska en tiedä, missä niitä voisi kätevimmin seurata. Suomennetuista sentään saa tietoa kustantamojen katalogeista, mutta mistä kummasta näkisi, mitä kaikkia ihanuuksia maailmalla julkaistaan?
PoistaMinulla on lukupinossa Lindberghin 2. ja 3. osa, toista ehdin joku aika sitten aloittaa, mutta jotenkin tökkäsi lukeminen. Ei ollut samaan koukuttavuutta kuin ekassa osassa. Pitää kyllä lukea loppuun ensi viikon aikana. Ihan kivaa, että Sangatsu Manga julkaisee näitä lyhyempiäkin sarjoja, eikä vain lähemmäs sata osaisi megasarjoja, joihin minun mielenkiinto ja pitkäjännittelisyys ei riitä.
VastaaPoistaKuroselta yritin lukea Pahaa puuskaa, mutta jotenkin tökki ihan liikaa. Ehkä aihe ja muoto eivät sopineet minulle, vaikka runoista tykkäänkin.
Minäkään en innostu kuukautistaiteesta, enkä niistä römpsän virkkaajista, vaginaansa lankaa tunkevista nälkätaitelijoista tai veren sekoittamista maaliin. Puhumattakaan sellaisista Kiasman näyttelyistä joissa on käytettyjä siteitä, ulostetta, virtsaa ja spermaa blendereissä Ars95-tyyliin.
Niina, Mulla on Lindberghin neljäs osa lainassa, mutta en ole toistaiseksi jaksanut edes avata sitä. Jotenkin juonesta puuttuu se koukuttavuus.
PoistaMinusta Paha puuska oli hieno, siksi tähän Pönttöönkin tartuin. :)
Ja juuri tuota Ars95-näyttelyä ajattelin. Että sellainen ei todellakaan kuulosta minusta lainkaan kiinnostavalta.
Mua kiinnostaa toi Meriläisen ja Salon 'Ne'. Ruotsissa ja Norjassa on julkaistu vastaavat kirjat kuukautisista jo viime vuonna: 'Ja, jag har mens, hur så?' ja 'Mensen'. Teema on siis ollut viime aikoina siis tapetilla ainakin muissa pohjoismaissa.
VastaaPoista37 vuotta kuukautisia kuulostaa kyllä karmealta! 8-O En ehkä olisi halunnut tietää...
Reeta, Jännää, että aiheesta on kirjoitettu pohjoismaissa näin samaan aikaan! Tuo 37 vuotta kuukautisia kuulostaa vähän harhaanjohtavalta: itse vuotoa on "vain" 6-7 vuotta, riippuen vuotopäivien määrästä. Paljon sekin tosin on. (Mulla kesti kerran kuukautiset noin 3kk, joten oma saldoni lienee raskauksista ja imetyksistä huolimatta tuolla seiskan loppupäässä)
PoistaAi joo, totta. Ei sentään vuodeta lähes neljääkymmentä vuotta putkeen! :-D Mutta 6-7 vuotta vuotoa on sekin kyllä aika heviä.
PoistaJäin miettimään tuota Kuukautiskirjaa. Voisi olla ihan mielenkiintoinen. Mutta en oikein aina ymmärrä nykytaidetta. Kaikki tuollainen ällöttävä eritteiden ja muun vastaavan kanssa puuhaaminen on aika omituista.
VastaaPoistaKatriina, Kuukautiskirja oli ihan mukava luettava. Tuota veritaidetta käsiteltiin kuta kuinkin yhden aukeaman verran, joten mitenkään oleellisessa osassa se ei kirjassa ollut.
PoistaKiinnostavaa kuulla kirjoista, jotka on ihan omien lukutottumusten ulkopuolelta. Poika on vähän lukenut mangaa, mutta itse en ole saanut yhtään luettua kokonaan. Myös sarjakuvaromaanit ovat itselle vieras genre, tuo The Return of the Honey Buzzard kuulostaa kyllä tarinaltaan kiinnostavalta. Tietokirjoja luen melko vähän eikä kuukautiset teemana saa kyllä tarttumaan kirjaan :)
VastaaPoistaTiina, Jos nyt jotakin näistä erityisesti haluaisin rohkaista lukemaan, niin sarjakuvaromaaneihin kyllä kannattaa tutustua!
PoistaManga ei ole minunkaan juttuni. Tunnen siitä pientä huonoa omatuntoa, vaikka kai se on ihan hyväksyttävää, ettei kaikkea ymmärrä eikä kaikesta innostu. Sen sijaan esittelemäsi romaanit sekä tietokirja vaikuttavat kaikki todella mielenkiintoisilta!
VastaaPoistaAmma, Luulen, että hyvin harvassa ovat ne lukijat, jotka joka genrestä pitävät. Minua kyllä vähän harmittaa se, että en kerta kaikkiaan osaa innostua dekkareista. Niitä olisi tosi paljon tarjolla ja muiden kertoman perusteella joukkoon mahtuu runsaasti myös todella hyviä kirjoja.
PoistaVaikka Japani kiinnostaa, niin mangasta en ole koskaan innostunut. Mutta taitaa olla niin, että kaikista kulttuureista löytyy niitäkin juttuja, jotka eivät niin innosta. En siis ole lukenut ikinä mangaa eli ehkä pitäisinkin, mutta toistaiseksi ei ole kiinnostanut tarpeeksi, että kokeilisin.
VastaaPoistaKuukautiskirja on varmaan tärkeä joillekin. Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia hillojeni kanssa eli en häpeile niitä ja voin tarvittaessa keskustella niistä. Olen kai myös siinä mielessä onnekas, ettei kuukautisista ole minulle vaivaa: eivät siis häiritse elämääni eikä ole koskaan jättäneet länttejä vaatteisiin, vaikka mainosten mukaan vissiin pitäisi kulkea perse punaisena, ellei käytä jotain tiettyä kuukautissuojamerkkiä (siis tuli mieleeni ne klassiset sidemainokset, joissa nainen on pukeutunut valkoiseen ja päivä menee pilalle pelätessä, että hanuriin ilmestyy "japaninlippu") :D
Mietin, että onko mun nyt näin naisena sopivaa olla näin epäkiinnostunut kys. kirjasta.
Elegia, Mulla taas on "aina" riittänyt säätämistä kuukautisten kanssa, joten tämmöiset vertaistukikirjat ovat olleet tervetulleita. Mutta en mä sun epäkiinnostusta mitenkään epäsopivana pidä :D Jos aihe ei oikein kosketa tai kiinnosta, niin mitäpä tuota lukemaan.
PoistaTuo kuukautisveri taide on mielenkiintoinen asia. En itsekään sanoisi, että se on eniten pitämäni taidemuoto, mutta toisaalta en voi olla ajattelematta, että mistä siihen liittyvät tunteet kumpuavat. Aika kiinnostava juttu, kun sitä miettii.
VastaaPoistaOmppu, Minä taas en edes pysähtynyt miettimään, miksi eritetaide on minusta vastenmielistä. Enkä näköjään pohdi asiaa nytkään, sillä automaattisesti koko ajatus ällöttää.
PoistaMinä olen miettinyt tätä "kuukautistaideasiaa" ja koska hillot on minulle yhtä luonnollinen asia kuin ulostaminen (molemmat normaaleja ja luonnollisia ruumiin toimintoja), niin vertaisin sitä siihen. Eritteitä ne molemmat ovat. Toki tiedän, mistä kuukautisveri koostuu ja varmaan siitä sitten revitään kaikenlaista symboliikkaa. Yhtä lailla symboliikkaa voi keksiä ulosteesta ja oikeastaan vielä enemmän kuin kuukautisverestä. Silti harva innostuu "kakkataiteesta", vaikka symboliset mahdollisuudet ovat rajattomat.
PoistaMinua ei oma kuukautisvereni yökötä, mutta en osaa nähdä siinä taiteellista arvoa.
Elegia sen näköjään osasi pukea sanoiksi. Nyökyttelen niin että niskaan sattuu.
PoistaMielestäni kuukautiset eivät ole minun elinaikanani olleet enää minkäänlainen tabu, mutta hyvä toki, että asiasta puhutaan. Ymmärsin ensin väärin tuon kirjoittamasi virkkeen kuukautisten kestosta, mutta kyse on varmaan minun ongelmastani (siis kuukautiset kestävät 37,5 vuotta, esim. 12-vuotiaasta 49-vuotiaaksi, eikä niin, että nainen vuotaisi verta elämänsä aikana yhteensä 37,5 vuotta, niin kuin ensin ajattelin).
VastaaPoistaSarjakuvista en edes yritä sanoa mitään :D
Hanna, no aika huonostihan olen asian ilmaissutkin: eli jos kuukautiset on keskimäärin 450 kertaa ja vuotoa vaikka viitenä päivänä per menkat, niin varsinaista vuotoa on "vain" 6,1 vuotta.
PoistaEi minustakaan kuukautiset ole enää tabu, mutta ainakaan minä en koe, että niistä voisi vielä kovin vapautuneesti puhua. Lisäksi tykkään siitä, että asiasta puhutaan monelta kantilta, eikä vain yhdestä näkökulmasta. Toisille kuukautisista ei ole mitään vaivaa, toisten elämää ne ihan oikeasti rajoittavat. Toisilla on kovat kivut, toisilla ei; toisilla on mielialanvaihteluita, joillakin ei.
Samaa mieltä, että hyvä on puhua näistä kaikista puolista. Ja on se kuusi vuotta verenvuotoa todella paljon sekin!
PoistaMinusta saisi erikoisen haastateltavan johonkin kuukautisjuttuun, sillä olen suorastaan kadehtinyt aikoinani muita naisia heidän kuukautisistaan. Kuukautisethan tarkoittavat osaltaan mahdollisuutta tulla raskaaksi. Minulta ne puuttuivat elämästäni todella pitkään. Nyt kun minulla on normaali kierto suorastaan ihmettelen, miten parisuhteet kestävät vuosikaupalla näistä kuukauden äkäisistä hetkistä huolimatta. :D
VastaaPoistaPihi nainen, Ymmärrän kuukautiskateutesi. Ja samaa ihmettelen itsekin: että näiden PMS:ien ja muiden vaivojen ohella mikään parisuhde kestää.
PoistaKuukautiskirja sekä THe Return of the Honey Buzzard vaikuttavat mielestäni kiinnostavilta.
VastaaPoistaKuukautiset eivät ole olleet elinaikanani varsinainen tabu, mutta olen törmännyt paljon takapajuiseen ajatteluun sekä siihen, että yhteiskunta aiheutti minussa etenkin alkuvaiheissa häpeän tunnetta. Siksi pidän arvokkaana keskustelua aiheesta.
Hande, kuukautisia käytetään (mun mielestä) liian helposti semmoisena naisen uskottavuutta alentavana olotilana. Että "onko sulla menkat vai mikä sua vaivaa?".
PoistaMangasta en ole millään saanut itseäni innostumaan, vaikka pojat jotain välillä lukivatkin. Ei kyllä jatkunut kausi pitkään heilläkään. Narutoa taisivat lukea.
VastaaPoistaTuo Kuukautiskirjan sitaatti osui ja upposi. Tunnistin itseni tuosta ihan täydelleen, varsinkin kuukautisraivossan ;-)
Minna, moni manga-sarja on niin tolkuttoman pitkä, että ihmettelen kuinka mielenkiinto riittää kenelläkään koko sarjan lukemiseen.
PoistaJa ihana kuulla, että kuukautisraivo on tuttua muillekin :D