2 x Emmi Valve

Emmi Valve: Sit kun sun naama räjähtää
Huuda Huuda 2015, 95s.

Emmi Valveen esikoisteos, Sit kun sun naama räjähtää, on kokoelma kirjailijan päiväkirjamerkintöjä vuodelta 2011. Albumissa käistellään aikuistumista ja sen haasteita, ihmissuhteita ja läheisen ihmisen kuolemaa. Jollain lailla koin koko teoksen eräänlaisena surutyönä: millaista on ikävöidä ja kaivata ihmistä, joka on joskus ollut todella läheinen, vaikka suhde olisikin vaikeasti määriteltävissä ja yhteys sittemmin kokonaan katkennut.

Mustavalkoinen piirrosjälki on karuhkoa ja siellä täällä käytetty tyylitelty tekstaus hivenen haastavaa luettavaa. Kokonaisuus on kuitenkin eheä.

Emmi Valve: Armo
Asema Kustannus 2017, 301s.

Myös Valveen toinen sarjakuva-albumi on vahvasti omaelämäkerrallinen. Tekijä kuvaa elämää ahdistuksen ja mielenterveysongelmien varjossa avoimesti ja visuaalisesti hätkähdyttävällä tavalla. Näin yksityiskohtaista kuvausta mielen sairaudesta en usko aiemmin lukeneeni ja tämä kyllä avasi silmiä. Mielenterveysongelmiin määrätään rutiininomaisesti lääkkeitä, vaikka potilas ei koe saavansa niistä apua. Määrätään uusia lääkkeitä ja uusia lääkkeitä, ohjataan terapiaan, joka sekään ei auta. Mielisairaalajakso antaa mahdollisuuden lepäämiseen, mutta välillä on pakko osallistua taideterapiaan tai muuhun aktiviteettiin.

Armo on karu, mutta vahva tarina selviämisestä. Valveen piirrostyyli on tässä albumissa huomattavasti itsevarmempi kuin esikoisteoksessa.