 |
| Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (Storia di chi fugge e di chi resta, 2013) WSOY 2018, 448s. Suom. Helinä Kangas |
Joskus kohdalle osuu niin hyvä kirja, että siitä on hirveän vaikea kirjoittaa blogiin. Luin Elena Ferranten Napoli-sarjan kolmannen osan jo jokin aika sitten, mutta tätä tekstiä varten piti yrittää jäsennellä ajatuksia. En kylläkään onnistunut, joten luvassa on jälleen kerran epämääräinen kokoelma lukukokemusta ylistäviä lauseita.
Elena ja Lila ovat ajautuneet erilleen. Lila asuu lapsensa kanssa Enzon luona ja tekee raskasta työtä makkaratehtaassa. Elena kiertää ympäri Italiaa puhumassa romaanistaan ja valmistautuu tuleviin häihinsä. Elenan muuttaessa Firenzeen ja perustaessa perheen Lila palaa kotilähiöön. Maailmalla kuohuu, samoin Italiassa. Luokkataistelu äityy väkivallanteoiksi, naiset hakevat uutta roolia kodeissa ja yhteiskunnassa samalla kun he edelleen huolehtivat kodeista ja lapsistaan.
Edelleen ihmettelen suuresti Elenan ja Lilan ystävyyttä, joka ei muistuta ystävyyttä sellaisena kuin itse sen ymmärrän. Lila on usein tyly ja kylmä, kun taas Elena tuntuu joustavan melkein joka käänteessä.
Nautin kirjasta ihan älyttömästi lähes koko ajan. Ainoastaan Lilan yksityiskohtaiset kuvaukset IBM:n tietokonesysteemeistä pääsivät hieman pitkästyttämään vaikka sinänsä kiinnostavaa ajankuvaa olivatkin.
Kirjan loppu on sellainen, että samaan aikaan hirvittää ja ihastuttaa. Seuraavaa osaa on pakko malttaa odottaa hyvän aikaa, mutta haluaisin mieluiten heti kuulla mihin suuntaan etenkin Elenan elämä tästä eteenpäin lähtee. Ja totta kai kiinnostaa sekin, minne Lila ensimmäisen kirjan alussa katosi ja miksi.
---
Helmet-lukuhaaste 2018: 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
Napoli-sarja vei minutkin mennessään aivan täysin. Koskakohan neljännen osan suomennos ilmestyy?
VastaaPoistaMila, Jaa-a, en kyllä yhtään tiedä miten pian neljäs osa julkaistaan. Ihan näin googlettamatta mitään lisätietoja olen asettanut omat odotukseni ensi vuoden kevätpuolelle :)
PoistaOlen alkusivuilla tässä. Jotenkin tekisi mieli säästellä ja hidastella. Tiedäthän sen tunteen lukunautinnoksi odotetun kirjan äärellä?
VastaaPoistaMervi, Tiedän tarkalleen, mitä tarkoitat! Parhaitten kirjojen kanssa lukeminen on joskus ristiriitaista, kun haluaisi lukea ja säästää yhtä aikaa :)
PoistaKuuntelin tämän äänikirjana ja se ehkä vaikutti kokemukseeni. Hapuilin hieman tarinan kanssa: mitä muuta siinä on kuin ajankuva ja Elenan elämänvaiheet tarkasti taltioituna - ja Lina. Pähkäilen, enkä ihan täysillä lumoutunut.
VastaaPoistaTuija, Kävinkin jo kommentoimassa sinun postaustasi ja olen hyvin pitkälle samaa mieltä. Jomman kumman aiemman osan kohdalla olen sanonutkin, etten itsekään tajua _mikä_ näissä kirjoissa on se hienous, mutta jokin erikoinen taika näistä silti löytyy. En silti osaa edes sanoa sitä, mikä näissä kirjoissa on keskeisintä, Elena vai Lina vai heidän välisensä "ystävyys" vai ehkä jokin ihan muu.
Poista