 |
| Stephen King: Viimeinen vartio (End of Watch, 2016) Tammi 2018, 400s. Suom. Ilkka Rekiaro |
Luin Viimeisen vartion englanniksi toissa kesänä ja näköjään moitin kirjan rakennetta ja hieman pätkivää jännitettä. Siitä olen edelleen samaa mieltä, että Viimeinen vartio tuskin itsenäisenä teoksena tekee suurta vaikutusta, mutta noin muuten olen valmis pyörtämään sanani.
Viimeisessä Mersumies-kirjassa itse Mersumies, eli Brady Hartsfield, on enimmäkseen sängyssä makaavaksi aivovammapotilaaksi yllättävän keskeisessä roolissa. Edellisen osan lopussa saatiinkin jo esimakua Hartsfieldin aivojen todellisesta nykytilasta ja tässä kirjassa tapahtumat käynnistyvät ja etenevät varsin nopeasti.Tavalla tai toisella Hartsfieldiin liittyviä ihmisiä alkaa kuolla kiihtyvällä vauhdilla, kaikki oman käden kautta. Bill Hodges ja Holly Gibney eivät halua tyytyä ilmeisimpään ratkaisuun, toisin kuin poliisi, ja jatkavat sinnikkäästi tapausten tutkimista. Yhtäläisyyksiä löytyy ja vaikka ainoa ratkaisuvaihtoehto on kaikkea muuta kuin uskottava, Hodges ja Gibney luottavat vaistoihinsa.
Kuten jo alkuun totesin, tällä lukukerralla en kokenut kirjaa mitenkään töksähteleväksi tai laahaavaksi. Enemmänkin kävi niin, että yritin venyttää kirjan lukemista mahdollisimman pitkään, sillä en halunnut vielä heittää hyvästejä näille ihmisille. Paitsi Hartsfieldiä ei kyllä tule ikävä.
Kauhun suhteen sietokykyni on hirveän matala, joten vaikka Viimeinen vartio ei ole pelottavimmasta päästä ja juoni oli entuudestaan tuttu, minua jännitti välillä ihan tosissaan. Erityisen inhottavia väristyksiä aiheuttivat Hartsfieldin metkut.
---
Helmet-lukuhaaste 2018: 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
Täytyy sanoa, että yliluonnollisuus ja King kulkevat sujuvasti käsi kädessä :)
VastaaPoistaItsemurha aiheena kieltämättä aiheutti ahdistusta, välillä kurkkua kuristi ja sitten taas pelotti ja välillä jopa nauratti. Pidin kovasti tästä päätösosasta, mutta aiempien tapahtumien kertaus katkaisi muuten sujuvaa kerrontaa. Olen samaa mieltä siitä, että ei tämä ehkä omilla jaloillaan seisoisi vaan on selkeästi osa trilogiaa, joten kertaus oli sikäli turhaa.
Villis, Mua murehdutti eniten Hodges <3 Välillä tuntui, että antakaa näiden muiden nyt olla ja keskittykää Billin vointiin.
Poista