 |
| Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää (Eleanor Oliphant is Completely Fine, 2017) WSOY 2018, 429s. Suom. Sari Karhulahti |
Kolmekymppinen Elanor Oliphant on tunnollinen toimistotyöntekijä, joka ei turhia veljeile työkavereittensa kanssa. Eipä sen puoleen, Eleanorilla ei ole ystäviä myöskään työajan ulkopuolella. Sosiaalisissa tilanteissa Eleanor ei ole aivan parhaimmillaan, sillä hän ottaa asiat hyvin kirjaimellisesti eikä koskaan vaivaudu kaunistelemaan omia sanomisiaan. Hänellä on rutiineja, eikä hän mielellään poikkea niistä. Hänen menneisyydessään on tapahtunut jotakin karua, mutta Eleanor ei mielellään puhu asiasta. Ja kenelle hän edes puhuisi? Viikonloput kuluvat juoden ja nukkuen, maanantaina jatkuvat työrutiinit. Erään työpäivän päätteeksi Eleanorin kanssa samaan matkaan tuppautuu työkaveri ja kun he yhdessä auttavat kadulla kaatunutta vanhusta, alkaa moni asia Eleanorin elämässä muuttua.
Eleanorille kuuluu ihan hyvää on mainio kirja. Eleanor ei ole mikään tavanomainen sanavalmis sankaritar, jolla riittää itseluottamusta ja ystäviä muille jakaa. Lukiessa ei voi välttyä myötähäpeän tunteilta, mutta silti Eleanorista muodostui sympaattinen hahmo.
Hempeän pinkeistä kansiteksteistä voi saada sen käsityksen, että tässä on kivan kepeää chick littiä luvassa, mutta Honeyman on kirjoittanut kirjan, joka on paljon muutakin. Kyllähän tässä on myös kepeyttä, ihastumisia ja huumoria, mutta myös tummempia ja syvempiä vesiä.
---
Helmet-lukuhaaste 2018: 11. Kirjassa käy hyvin
Tämä on minulla kirjastosta lainassa, joten oli kiinnostavaa lukea mietteitäsi tästä. Kieltämättä oletin, että tämä olisi melko kepeä kirja, mutta toisaalta olen iloinen kuullessani, että ihan niin ei ole asian laita. Täytyypä laittaa tämä etusijalle seuraavaa kirjaa valitessa.
VastaaPoistaJonna, Joo, mullekin nämä vähemmän pinkit sävyt oli tervetullut lisä.
Poista