Sivut

torstai 5. heinäkuuta 2018

Lumikki-trilogia


Salla Simukka: Punainen kuin veri, 6h 27min
Valkea kuin lumi, 5h 24min
Musta kuin eebenpuu, 3h 55min
Tammi 2014
Lukija: Anna Saksman


Salla Simukan Lumikki-trilogia on keikkunut ylipitkällä lukulistallani kutakuinkin ilmestymisestään asti. Siihen nähden olisin kuvitellut edes hämärästi tietäväni, millaisista kirjoista oikein on kyse, mutta jälleen kerran yllätyin! Sen sijaan, että Lumikki Andersson olisi minkään satumaisen fantasiatarinan sankaritar, hän onkin "vain" vaarallisiin tilanteisiin ajautuva lukiolainen. Olin siis asennoitunut vähintään reaalifantasiaan, mutta sainkin kuunnella todella nopeatempoista toimintaa.

Punainen kuin veri, Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu ovat itsenäisiä teoksia, joiden taustalla kulkee kuitenkin Lumikin omaan perheeseen liittyvä salaisuus, joten tämäkin sarja kannattaa lukea oikeassa järjestyksessä.

Ensimmäisessä osassa Lumikki joutuu vastentahtoisesti keskelle sotkua, johon liittyy kassillinen verisiä seteleitä ja satuteemaiset juhlat. Toisessa osassa Lumikki on matkustanut Prahaan nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta, mutta vaikeudet tuntuvat etsiytyvän sielläkin hänen seuraansa. Rentouttavasti kulttuurimatkasta kehkeytyy takaa-ajojen vauhdittama kohtaaminen uskonnollisen lahkon kanssa. Trilogian päättävässä kirjassa Lumikki saa nimettömiä kirjeitä ja tekstiviestejä tuntemattomalta stalkkerilta. Varjo tuntuu tietävän Lumikista kaiken, jopa enemmän kuin Lumikki itse.

Kerronta on selkeää olematta liian suoraviivaista tai töksähtelevää. Anna Saksman taas tekee lukijana hyvää työtä siten, että tässä tuli todellakin kuunneltua tarinaa, ei lukijaa.

Kaiken pakenemispainotteisen toiminnan ohella Lumikin  perheen vaiettu menneisyys paljastuu vähitellen. Lukijalle totuus valkenee todennäköisemmin nopeammin kuin Lumikille, jolla on liian paljon tekemistä ihan vain hengissä pysymisen kanssa.

Minut trilogia vei heti kerralla mukanaan. Kuuntelin nämä reilussa vuorokaudessa, kiitos säädettävän kuuntelunopeuden, ja sain samalla tehtyä muutaman pitkään lykkäämäni tylsän kotihomman.  (Voin kertoa, että jos maalarinteippi ei irtoa ikkunoista tuoreeltaan, ei se lähde sen helpommalla parin viikon odottamisenkaan jälkeen.)


---

Helmet-lukuhaaste:  43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle

2 kommenttia:

  1. Tämä oli hyvä trilogia, toinen osa tosin ei minusta ihan niin hyvä, kuin muut kaksi, mutta hyvä sekin. Minulla oli ihan samat luulot näistä kirjoista ennen kuin aloitin lukemisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusa, Hauskaa, että erehdyimme samalla tavalla! :)

      Poista