Linnunkesyttäjä

Karin Erlandsson: Linnunkesyttäjä
(Fågeltämjaren, 2018)
S&S 2018, 315s.
Suom. Tuula Kojo

Luin huhtikuussa lapsille iltasatuna Karin Erlandssonin Helmenkalastajan. Jatko-osan lukemiseen meni aika kauan, sillä yli 300 sivua on ääneen luettavaksi paljon ja kuten Helmenkalastajassa, myös tässä kieli on kovin viipyilevää ja siten haastavaa luettavaa.

Miranda ja Sirkka asettuvat pohjoiseen satamakaupunkiin ja valmistautuvat talven tuloon. Kumpikaan ei enää etsi helmiä, vaan Sirkka tutustuu Lydian opastuksella parantaviin yrtteihin ja Miranda ryhtyy puunhakkaajaksi. Kaikki sujuu mukavasti, kunnes päivytharakat alkavat käyttäytyä uhkaavasti. Ensin tippuu Erk, hieman myöhemmin Miranda, joka ei tajuihinsa tultuaan pysty liikkumaan ensin lainkaan. Päivytharakoista tulee olemaan vielä enemmän harmia ja myös Iberis ilmaantuu tekemään elämästä entistä vaikeampaa.

Lapset rakastivat Linnunkesyttäjää.
Kirja on (ainakin meidän) kirjastossa luokiteltu lastenkirjaksi, mutta tämä oli kyllä aika hurja, raaka ja verinenkin. Yhdessä vaiheessa esikoinen totesi, että tämä on oikeastaan aika kamala: koko ajan tapahtuu pahoja asioita. Raaimmissa kohtauksissa minua hirvitti eniten se, miten eskarilainen osaa ottaa kuulemansa vastaan. Ilmeisesti hyvin, tai sitten hän onnistui olemaan kiinnittämättä huomiota verisimpiin yksityiskohtiin.

Aivan viimeiset luvut luimme päiväsaikaan, koska arvelin lopputaistelujen yltyvän liian jännittäviksi nukkumaanmenoa ajatellen. Aika hurja loppu tässä olikin. Jatkoa on vielä luvassa ja lapset olivat sitä mieltä, että sitä pitäisi mieluiten saada nyt heti.