 |
| Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen Siltala 2018, 269s. |
Suhteeni formuloihin on sellainen, että koen lajin kuuluvan tiettyyn vaiheeseen menneisyydessäni. Seurasin formula 1 -kisoja Mikä Häkkisen huippuvuosina silloisen poikaystäväni innoittamana. Seurustelusuhteen päätyttyä loppui suhteeni myös formuloihin, tai jos ei ihan heti loppunut, niin nopeasti hiipui olemattomaksi kuitenkin. Nykyisin en kisoja seuraa ja kyseenalaistan ylipäätään koko lajin järkevyyden jo ekologisista syistä, mutta jokin sai kuitenkin liittymään kirjaston pitkään varausjonoon, kun tästä Kari Hotakaisen kirjoittamasta Tuntematon Kimi Räikkönen -kirjasta kuulin.
Hotakainen kirjoittaa niin taitavasti ja ilmeikkäästi, että ihmettelen itseäni, kun en ole tullut lukeneeksi Hotakaiselta kuin sen yhden kirjan ja ruusun päivän kirjan. Väittäisinkin, että kirjan paras anti on nimenomaan kirjailijan taito käyttää suomen taipuisaa kieltä erityisen joustavasti.
Ajat ovat selvästi muuttuneet Räikkösen lapsuusvuosista jo sillä tavalla, että jos silloin saattoi pienituloinenkin saada pankista lainaa motokross-harrastusta varten kerran jos toisenkin, nykyään on vaikea saada pankkia myöntymään edes käyttövesiputkiremonttilainaan. Itse Räikkösestä en voi väittää oppineeni juuri mitään. Ilmeisesti hän on siviilielämässä monisanaisempi kuin julkisuudessa, mutta jotain sen suuntaista olin kuullut jo ennenkin.
Hieman myönnän hämmentyneeni siitä, kuinka kirjassa sivuutetaan Räikkösen aiemmat vakavat naissuhteet. Räikkösen nuoruudenrakkaudesta ei mainita halaistua sanaa ja pitkähkö avioliitto Jenni Dahlmanin kanssa mahtuu muutamaan typistettyyn lauseeseen. Toisaalta nykyistä vaimoa ja perhe-elämää ylistetään sitten kaikkien menneiden suhteiden edestä imelyyteen asti.
Mitä opin Kimi Räikkösestä?
En tainnut oppia juuri mitään. Ainakaan mitään sellaista, mitä ei olisi iltapäivälehtien lööpeissä tullut vastaan.
Entä formuloista?
En tainnut oppia niistäkään mitään uutta. Mutta kirjalle rutkasti plussia siitä, että kisoihin liittyvä tilastotieto oli taulukonomaisesti kirjan lomassa, eikä varsinaisessa tekstissä uuvuttamassa nippelitiedosta kiinnostumatonta lukijaa.
En ole tätä kirjaa lukenut, mutta mielenkiinnolla seurannut sen "kulkua". Aika moni on maininnut, ettei varsinaisesti ole oppinut kirjan myötä Kimistä (tai formuloista) juuri mitään uutta. Jääkö Räikkönen siis tuntemattomaksi vai onko hän koskaan ollutkaan järin tuntematon? :D
VastaaPoistaOlen muuten lukenut Hotakaiselta kaksi romaania,Juoksuhaudantien ja Iisakin kirkon. Iisakin kirkosta pidin kovastikin, Juoksuhaudantie sen sijaan oli vähän plääh.
Elegia, väittäisin, että vaikka Räikkösestä paljastetaan asioita (vaikka nyt jotain muinaisia ryyppyreissuja), niin ei mulle ainakaan syntynyt mitään käsitystä siitä, millainen se arki-Räikkönen oikein on. Paljastuksista huolimatta jäi sellainen kuva, että hyvin tarkasti on mietitty mitä kerrotaan ja mitä ei (mikä nyt on kyllä ihan ymmärrettvää ja viisastakin), eikä se Räikkösen yksityisyys juuri sen julkisemmaksi muutu.
PoistaPidänpäs mielessä tuon Iisakin kirkon, jos joskus Hotakaisen kaunokirjalliseen tuotantoon ehdin tutustua!
Tämä odottaa lukemista kirjapinossa. Hotakaiselta Ihmisen osa on suosikkini.
VastaaPoistaMervi, Lisään Ihmisen osan lukulistalle :)
PoistaMukavia lukuhetkiä tämän kirjan parissa!
Kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit kirjasta. Luulen, että jos tykkää Hotakaisesta, niin tykkää kyllä tästäkin kirjasta. Kirjahan kirjoitettiin täysin Kimin ehdoilla. Kimi ei halunnut että Jennistä kirjoitetaan, eikä sitä paitsi Jenni olisi suostunut haastatteluun.
VastaaPoistaAnneli, Kirjoitustyyli tässä oli kyllä lukemisen arvoista, mutta sisältö ei lopulta hirveän kiinnostavaa ollut. Ymmärrän sen, ettei tässä kirjassa vatvota Räikkösen ja Dahlmanin eron syitä tai avioliiton vaiheitakaan, mutta aika kylmältä se silti tuntui sivuuttaa koko juttu parilla lauseella.
Poista