Me vastaan te

Fredrik Backman: Me vastaan te
(Vi mot er, 2017)
Otava 2018, 509s.
Suom. Riie Heikkilä

Aika tarkalleen vuosi sitten kuuntelin äänikirjana Fredrik Backmanin kirjan Kiekkokaupunki. Se oli niin syvälle tunteisiin menevä kirja, että en kirjan loppupuolella voinut tehdä mitään muuta kuin kuunnella ja tuijottaa ulos ikkunasta.

Me vastaan te on jatkoa Kiekkokaupungille. Edellisen kirjan tapahtumista on kulunut jonkin aikaa, mutta tunnelma pikkukaupungissa ei ole juurikaan lientynyt. Edelleen kyräillään, syytellään, jupistaan ja vihjaillaan, mutta ihan pieni hippunen toipumistakin on sentään tapahtunut. Kun Björnstadin ja naapurikaupunki Hedin välinen jääkiekko-ottelu lähestyy, alkavat kaupunkilaisten välit kiristyä kuin viulunkieli. Yksi paikallispoliitikko tunkee lusikkansa jokaiseen mahdolliseen soppaan ja aika monen näistä keitoksista hän laittaa alulle aivan itse. Björnstadin joukkueella on uusi valmentaja, mikä aiheuttaa kohun. Vielä isomman kuohun saa aikaan Benjin salaisuuden paljastuminen.

Jostakin syystä kuvittelin Me vastaan te:n olevan Kiekkokaupunkia valoisampi kirja. No ei kuulkaa ollut! Ihan hirvittävän painostava ja ahdistava oli tämäkin, vaikka onneksi tässä ei aivan niin kamalia juttuja tapahtunut kuin edeltäjässään.

Backman on tarinankertojana huikean hyvä. Harvoin kirjat menevät näin vahvasti tunteisiin, etenkin jos aihe (tässä tapauksessa jääkiekko) on hyvin kaukana omista mielenkiinnonkohteista.