Sivut

torstai 14. helmikuuta 2019

Lukupettymyksiä

Mohsin Hamid: Exit west
Otava 2018, 182s.
(Exit West, 2017)
Suom. Juhani Lindholm


Exit West muodostui minulle melkoiseksi lukujumittajaksi. Mohsin Hamidin kirjassa on vain 182 sivua, mutta luin sitä ikuisuudelta tuntuneen ajan. Etukäteen olin lukenut noin kaksi kirjaa ylistävää kommenttia ja luonnollisesti odotin kirjalta mullistavaa lukukokemusta.

Nadja ja Saeed asuvat nimeltä mainitsemattomassa Lähi-Idän kaupungissa, joka ajautuu sisällissotaan. Yhteydenpito käy koko ajan vaikeammaksi, eikä missään ole turvallista. Nuoret päättävät paeta johonkin turvallisempaan maahan.

Idealtaan kirja on minusta mielenkiintoinen. Ajattelin, että tätä kirjaa lukemalla voisin ehkä saada edes häivähdyksenomaisen käsityksen siitä, millaista on vaeltaa hyvin pitkiä matkoja mahdollisesti hengenvaarallisissa olosuhteissa. Mutta kas, pakomatka tapahtuukin mustien ovien kautta. Ovet ovat kuin jotain teleportteja, joista plumpsahdetaan uuteen paikkaan, joka sekin muuttuu arveluttavaksi ja on aika plopsahtaa toisaalle. Ihan rehellisesti sanoen menetin mielenkiintoni siinä vaiheessa kun tarina muuttui... niin, mikse se nyt sitten muuttuikaan. Ehkä (ankeaksi) spekulatiiviseksi fiktioksi.

Tämän kirjan kohdalla koin jälleen sen turhauttavan "olen liian tyhmä lukemaan tätä" -tunteen.



Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Otava 2018, 14h 45min
Lukija: Petriikka Pohjanheimo

Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ja Naiset joita ajattelen öisin, ovat saaneet aivan mielettömän määrän kehuja ja lukijat huokailemaan onnesta. Halusin mukaan hehkuttajien rinkiin ja aloin kuunnella Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin:ta.

Kirjailija jää vuorotteluvapaalle ja matkustaa Japaniin tutustuakseen muinoin eläneeseen hovirunoilijaan/kirjailijaan Sei Shōnagoniin. Shōnagonin kirjoittama Tyynynaluskirja on sekalainen kokoelma päiväkirjamerkintöjä, runoja ja listoja erilaisista asioista ja Kankimäki tuntee löytäneensä Sei Shōnagonista sielunsisarensa.

Kuunteleminen tökki heti alkuunsa. Kankimäen irtiotto on toki kiinnostava ja hänen aika tavalla toivottoman tuntuinen etsintäretkensä samoin. Silti, jokin epämääräinen utuisuus etäännytti minua koko ajan enemmän ja parin viimeisen kuuntelutunnin aikana ajatukseni harhailivat ties missä, vaikka normaalisti uppoan äänikirjoihin ilman ongelmia.

Olisin niin hirveästi halunnut rakastua tähän kirjaan! Kuuntelinko aivan eri kirjan kuin kaikki muut?

3 kommenttia:

  1. Tunteeni taas vahvistui siitä, etten ihan lähitulevaisuudessa (jos koskaan) ota Exit Westiä lukuun. Ei vaikuta kirjalta, joka antaa minulle ajateltavaa tai mitään. Olen aika helpottunut ja iloinen aina kun san rankattua kirjoja pois ”listoiltani” :D On niin paljon kiinnostavampia kirjoja, niin on pakko joka tapauksessa karsia.

    Tuosta Mia Kankimäen kirjasta sen sijaan pidin kovasti. Oli kiehtovaa lukea hänen tutkimuksistaan ja innostuksestaan Shōnagoniin ja se oli osin tarttuvaakin ja samalla kuitenkin vierasta, koska en ole koskaan kokenut samanlaista voimakasta kiinnostusta ketään yksittäistä henkilöä kohtaan. Frida Kahloa kohtaan tuntemani kiinnostus taitaa olla voimakkainta, mitä olen kokenut, mutta aika miedolta sekin tuntuu verrattuna Kankimäen intressiin. Mietin kyllä, että jos Kankimäen kiinnostus olisi ollut joku muu kuin mystinen Shōnagon ja erityisesti joku muu kuin japanilainen, olisinko jaksanut innostua niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, lukujonon karsiminen keventää oloa melkoisesti!
      Jotenkin uumoilen, ettei Exit West, tosiaan olisi ns. sunkaan kirjasi.

      Tuossa Kankimäen kirjassa tunnistan jollain tasolla sen melkein pakkomielteenomaisen uppoutumisen johonkin henkilöön. Tuosta olen sun kanssa aivan samaa mieltä, että jos kiinnostuksen kohde olisi ollut joku muu, (vaikka John Lennon tai Marilyn Monroe, joista on jo kirjoitettu vinot pinot erilaisia kirjoja) tarina ei olisi varmaan kiinnostanut alunperinkään.

      Poista
  2. Exit west oli minullekin vaikea tapaus. Iski ähky pitkien ja rönsyilevien virkkeiden vuoksi. Välissä oli oudon lyhyitä ja töksähtäviä lauseita, jotka hyppäsivät silmille. Kiinnostava ideakaan ei pitänyt lukuintoa yllä.

    VastaaPoista