Luettavaa alaluokkalaisille

Kaisa Happonen: Piste
WSOY 2019, 69s.
Kuvitus: Joonas Utti

Piste on hauska ja visuaalisesti hurmaava kuvakirja, joka muistuttaa tyyliltään hieman Andy Leen Älä avaa tätä kirjaa. Kirjan kertoja, Piste, puhuttelee lukijaa suoraan ja näyttävästi. Hän on nimittäin väsähtänyt, tai ehkä ennemminkin stressaantunut, koska hänen on oltava paikalla joka ikisessä tarinassa, aivan loppuun asti. Se on aika rankkaa, koska tarinoissa voi tapahtua vaikka mitä jännittävää tai pelottavaa tai surullista ja Pisteen on pakko olla paikalla, vaikka hän ei haluaisi.

Tykkäsin Pisteen osuuksista todella, todella paljon, mutta Pisteen kertoma tarina Avaruuskoirasta ei ihan kauheasti sytyttänyt. Silti tämä osoittautui tosi kivaksi kirjaksi, jolle on muuten tulossa jatko-osa ensi keväänä.

-------------------------------------------------

Holly Webb: Pörrö lumipyryssä
Karisto 2012, 109s.
Suom. Tuula Syvänperä
Kuvittanut: Sophy Williams

Kuopus on lukenut Holly Webbin eläinkirjoja aika monta ja hänen toiveestaan Pörrö lumipyryssä luettiin iltasatuna. Pörrö on pikkuinen kissanpentu, joka eräänä lumisateisena päivänä seikkailee vähän liian kauas kotipihasta ja eksyy. Hylätystä mökistä hän löytää vielä pienemmän kissanpennun, joka on todella huonossa kunnossa. Onneksi Pörrön perhe löytää heidät ajoissa ja loppu on onnellinen.

Nuorin lapsi tykkäsi tästä kovasti, mutta meidän muiden mielestä tämä oli kyllä pikkuisen hidastempoinen ja tylsä. Kuvituskin on aika tylsä.

-------------------------------------------------

Paula Harrison: Kisu ja tiikeriaarre
Aurinko Kustannus 2019, 119s.
Suom. Maarit Varpu
Kuvitus: Jenny Lovlie

Kisu seikkailee jo toisessa kirjassa!
Kisun äiti on supersankari ja tytär on perinyt äidin taidot. Tällä kertaa Kisu kissaystävineen haluaa käydä ihailemassa museoon tuotua tiikeripatsasta ennen avajaisten tungosta. Mutta aivan Kisun silmien edessä patsas katoaa!

Runsaasti kuvitettu, väljästi taitettu tarina on vauhdikasta ja nopeaa luettavaa. Luonnollisesti iso kirjainkoko auttaa asiaa myös. Juoni on selkeä ja nopeasti etenevä ja Kisu edelleen sympaattinen sankari.

-------------------------------------------------

Barbara Cantini: Mortina, Kuoliaaksinaurattava juttu
Tammi 2019, 56s.
Suom. Katariina Heilala

Zombeja on vilissyt aikuisten tv-sarjoissa, elokuvissa, sarjakuvissa ja kirjoissakin jo hyvän aikaa. Nyt sellainen löytyy myös lastenkirjahyllystä!

Mortina on zombi, joka asuu Tuoni-tätinsä kanssa suuressa talossa, jota läheisen kylän asukkaat luulevat autioksi. Mortina haluaisi hirveästi leikkiä muiden lasten kanssa, mutta vasta halloweenina hänen ulkonäkönsä ei kiinnitä liikaa huomiota. Onnistuuko Mortina salaamaan zombiutensa kylän lapsilta?

Mortina - Kuoliaaksinaurattava juttu ei sinänsä ole järin naurettava tarina, mutta ehdottomasti viihdyttävä kyllä. Pidän Cantinin piirroksista ja siitä, että Mortina on selkeästi zombi, vaikka ei ällöpelottavalta näytäkään.

Ainoan miinuksen annan siitä, että siellä täällä esimerkiksi kuvien yksityiskohtia on erikseen nimetty ja näissä kohtaa teksti on kaunokirjoitusta. Minulle se ei tuottanut ongelmia, mutta nykykoululaisille (7- ja 11-vuotiaille) teksti oli lähes mahdotonta luettavaa.