 |
| Beth O'Leary: Kimppakämppä WSOY 2020, 445s. Suom. Taina Wallin |
 |
| Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja Gummerus 2020, 341s. Suom. Paula Takio |
Luin peräkkäin kaksi hömppäkirjaa, eli kevyttä viihdekirjallisuutta.
Ensin tartuin Beth O'Learyn Kimppakämppään, jonka hotkin kahdessa päivässä.
Tiffylla on kiire löytää edullinen asunto ja monen huonon vaihtoehdon edessä hän päätyy vähän erikoisempaan kimppakämppään, jossa asukkaat jakavat sängyn. Tiffy viettää sängyssä yöt ja yötöitä tekevä kämppis päivät. Tiffyn ja kämppiksen ei tarvitse nähdä toisiaan ollenkaan.
Tiffy ja Leon kommunikoivat lähinnä post it -lapuin ja vähitellen suhde alkaa saada syvempiä sävyjä. Kun kuvioissa pyörii Tiffyn vastenmielinen ex sekä Leonin syyttömänä vankilassa viruva veli, on tarinassa mukana myös vähän vakavampia piirteitä. Mutta kevyttä tämä oli silti. Ja aivan mahtavan viihdyttävää! Nautin suunnattomasti.
Kimppakämpästä intoutuneena päätin lukea toisen kevyen kirjan heti perään. Jenny Colganin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja kuulosti juuri sopivalta kirjastoihmiselle: Nina jää työttömäksi pienen kirjaston suljettua ovensa lopullisesti. Hän päätyy (vähän kaikkien yllätykseksi) ostamaan suuren pakettiauton ja muuttamaan Skotlantiin, missä kirjanjanoiset ihmiset ottavat Ninan pakettuautokirjakaupan avosylin vastaan. Luvassa olisi kirjarakkautta ja todennäköisesti myös romantiikkaa.
Mutta ei hyvänen aika! Uusia lukuja ja onnellisia loppuja on auttamatta liian kesy. Nina on ärsyttävän avuton ja lapsellinen, jotenkin todellisuudesta vieraantunut tapaus. Tässä kirjahypetys ja lukemisen ylistäminen on niin ylitsevuotavaista, että jopa minua vaivaannutti. Uskottavuutta en hirveästi odottanutkaan, mutta joku raja sentään! Ninalla on - tietysti hyvin viaton ja romanttinen - suhteen tapainen veturinkuljettajaan, joka sitten pysäyttelee tavarajunaansa Ninan kohdalla ihan yhtenään. Kun sitä romantiikkaa sitten on, se on erikoisen teennäistä. Nina haluaisi runoja ja piknikkejä, romanttisia kävelyretkiä ynnä muita ja tiuskii menemään, kun mies ei olekaan ihan samoilla linjoilla. Kaiken tämän siloitellun kiltteyden keskellä, tai sen päätteeksi, rajuksi väitetty seksi tuntui lähinnä siltä, että kirjaan on väkisin yritetty saada hieman potkua.
Kimppakämppää suosittelen lämpimästi, tätä jälkimmäistä en.
Ehkä luen tätä lajia jatkossa yhden kirjan silloin tällöin, ettei tule tällaista yliannostuksen vaaraa.
Minäkin ihmeekseni tykkäsin Kimppakämpästä. En juuri lue sellaista kirjallisuutta (ei ole mitään chick litiä vastaan, mutta ei vain tule sitä juuri luettua), joten oli positiivinen ylläri! Kirja on täällä saanut runsaasti huomiota ja minäkin kiinnostuin sen herkullisesta asetelmasta. :)
VastaaPoista