Liittymiä

 

                                                                                        Simon Stålenhag: Liittymiä
                                                                                         Johnny Kniga 2020, 144s.
                                                                                           Suom. Tarja Lipponen

On vuosi 1997. Droonisodat ovat ohi, mutta Amerikka on edelleen monin tavoin raunioina. Yhteiskunnan rakenteet ovat romuttuneet, aivan kuten suurin osa kaikesta muustakin. Teillä ruuhkia eivät aiheuta muut autoilijat, vaan hylätyt autonromut ja hajonneet droonit. Siellä täällä on myös ihmisiä, mutta nekin, jotka vielä ovat teknisesti ottaen elossa, ovat eksyneet jonnekin laajennettuun todellisuuteen. Kaiken tämän puolikuolleen (entisen) sivistyksen keskellä teini-ikäinen Michelle yrittää päästä länsirannikolle, meren rannalle. Matkaseuranaan hänellä on vain lelurobotti Skip.

Liittymiä on kuin aikuisten kuvakirja. Tekstiä on kaiken kaikkiaan pitkän novellin tai lyhyen pienoisromaanin verran, eli niukasti, mutta ei mitenkään mitättömän vähän. Tunnelma syntyy ensisijaisesti Stålenhagin kuvituksen ansiosta. Kuvat ovat vähintään yhden sivun kokoisia, välillä tilaa tarvitaan koko aukeaman verran. 

Kirjan vahvuus onkin ehdottomasti kuvissa. Minä koin kirjan tekstin vaikeasti seurattavana ja kankeana, vaikkakin kirjan viimeiset parikymmentä sivua olivat hurjan vaikuttavia - sekä tekstin että kuvien osalta. Ehkä Liittymiä on niitä kirjoja, jotka eivät välttämättä näytä kaikkea hienouttaan ensimmäisellä lukukerralla.

Suosittelen lukemaan tämän häiriöttömässä ympäristössä, mieluiten yksin kaukana muista, jotta kirjan tunnelma pääsisi rakentumaan mahdollisimman vahvaksi.