Lähdin veljen luo

 

Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo
Tammi 2021, 294 s.
Suom. Outi Menna

  

Jana Kippo matkustaa lapsuudenkotiinsa, veljensä luokse. Hän päättää asettua sinne määräämättömäksi ajaksi, kunnes keksii jotakin parempaa tekemistä. Veljen asiat eivät ole hyvin, mutta hurraamista ei ole Janankaan tilanteessa. Tai oikeastaan juuri kenenkään kirjassa vastaan tulevan henkilön.

Lähdin veljen luo on Jana Kippo -trilogian ensimmäinen osa. Karin Smirnoffin kerronta on omintakeista ja nähdäkseni Outi Menna on sen suomennoksellaan hyvin tavoittanut. Tekstissä ei käytetä pilkkuja ja nimet on kirjoitettu pienellä ja yhteen, tyyliin andreashorn. Tämä vaati ainakin minulta totuttelua.

En osannut odottaa tältä kirjalta oikeastaan mitään. Paitsi laatua, koska jo kannessa kerrotaan kirjan saaneen August-ehdokkuuden jo ennen ilmestymistään. Mutta noin muuten tartuin kirjaan avoimin mielin.

Jos johonkin kirjaan tätä vertaisin, niin ehkä Anne B. Ragden  Berliininpoppelit-sarjaan ja Nina Wähän Perintöön. Pidin Smirnoffin tavasta kuljettaa tarinaa, mutta juuri tähän väliin tarina oli vähän turhankin synkkä ja ankea. Joka tapauksessa ihastelin sitä, kuinka Smirnoff ei avaa asioita kerralla, vaan lukija saa kurkistaa vähän tästä ja tuosta, mutta lopullista selvyyttä asioihin ei silti välttämättä tule. 

Jana on hahmona melko etäinen. Itse asiassa en kokenut pääseväni lähelle yhtäkään kirjan hahmoista. En kyllä olisi halunnutkaan, sillä kaikki vaikuttivat tavalla tai toisella epämiellyttäviltä.

Mielenkiinnolla odotan sarjan seuraavaa osaa ja sitä, mihin suuntaan Janan tarina lähtee kulkemaan.