Talking to Strangers & Strong Female Protagonist

Marianne Boucher: Talking to Strangers
A memoir of my escape from a cult
Doubleday Canada 2020, 176s.

Talking to Strangers päätyi lukulistalleni jonkun kaverin instafeedistä. Omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani, johon vieläpä liittyy jonkin sortin kultti ja siitä irtautuminen: todella kiinnostavaa!

Kanadalainen Marianne on luistellut koko pienen ikänsä. Siinä vaiheessa, kun on aika miettiä jatko-opintoja, Marianne päättää lähteä kokeilemaan onneaan The Ice Capades -luistelushown suhteen. Hän ei ole matkustanut yksin koskaan aiemmin, mutta lähtee luottavaisin mielin kohti Kaliforniaan. Heti saapumispäivänään Marianne kohtaa rannalla Amikon ja Franklinin, jotka kutsuvat Mariannen mukaansa. Ja jotenkin Marianne jää heidän seuraansa saman tien ja vaihtaa luisteluhaaveet pikkurihkaman myymiseen ja uskonnon tyrkyttämiseen.

Mariannen äiti huomaa pian, ettei kaikki todellakaan ole kunnossa ja alkaa järjestää interventiota, jolla pelastaisi lapsensa kultin kynsistä.

Talking to Strangers on kyllä kiinnostava teos ja Mariannen sekä hänen perheensä kokemukset kiistämättä karuja. Silti teos jää harmillisen pinnalliseksi. Etenkin tarinan aikajana jäi minulle arvoitukseksi. Ihanko totta asiat etenivät näin järkyttävän nopealla tahdilla? Marianne on täysin lahkolaisten vietävissä ensihetkistä lähtien ja sitten toisaalta hänet saadaan myös irti lahkosta todella nopeasti. Ehkä ajan eteneminen ei vain välity oikealla tavalla? Tuntui joka tapauksessa siltä, että kulttilaisten aivopesu oli äärettömän tehokasta ja toisaalta Marianne saadaan irtautumaankin parissa päivässä.

Piirrostyyli on ihan miellyttävää ja mustavalkoinen värimaailma sopii tarinaan hyvin. Toisaalta muutama tehosteväri dramaattisimmissa kohdissa olisi voinut olla hyvä lisä.

                    

-------------------------------------

            

Brennan Lee Mulligan: Strong Female Protagonist
Top Shelf Productions 2015, 220s.
Piirrokset: Molly Ostertag

Strong Female Protagonist taas kiinnosti piirtäjän, Molly Ostertagin takia. Olen lukenut hänen tuoreempia sarjakuviaan ja pitänyt piirrostyylistä. Strong Female Protagonist on kuitenkin aavistuksen vanhempaa tuotantoa, eikä Ostertagin kynänjäljessä ole vielä samaa varmuutta kuin nykyisin.

Piirrosjälkeä suurempi haaste on kuitenkin sarjakuvan juonen hajanaisuus. Tarina käynnistyy melkoisella tohinalla ja ainakin minua häiritsivät sivun alareunan jokasivuiset kommentit, "Those sweatpants look comfy as hell.". En ole katsonut yhtäkään elokuvaa kommenttiraidalla, enkä kyllä kaipaa sellaista kirjoihinkaan.

No joka tapauksessa pääosassa on Alison Green, entinen teinisupersankari, nykyinen opiskelija. Green on vetäytynyt supersankarin roolistaan vuotta aiemmin, mutta voimat hänellä on tallella edelleen. Joku pääpahis tässä ilmeisesti on tekemässä uutta tulemista ja nyt taistellaan välillä erinäisiä pikkupahiksia vastaan.

Tarinan taustoja avataan visuaalisesti heikosti erottuvilla takaumilla, joten välillä olin pikkuisen hukassa sen suhteen, missä kohtaa aikajanaa ollaan menossa. Sarjaan on jatkoakin, mutta eiköhän tämä yksi kirja riitä minulle.