Mielen maantiede

Jenni Pääskysaari: Mielen maantiede
Otava 2021, 204s.

 

Mielen maantiede on autofiktiivinen romaani lapsuudesta ja nuoruudesta Vantaan Korsossa 1975-1991. Jenni Pääskysaaren kerronta on ilmavaa ja vetävää, mikä tekee lukemisesta hämmentävän helppoa.

Omat lapsuuden ja nuoruuden maisemat olivat kovin erilaiset kuin tämän kirjan päähenkilöllä, mutta Mielen maantieteen ajankuva on tunnistettavissa, vaikka ei olisi Korsoa koskaan nähnytkään. (En ole varma, olenko käynyt siellä... Ehkä?) 

Kirjan lyhyet luvut ja niiden vaihteleva tyyli tekee lukemisesta koukuttavaa: tekee mieli lukea vielä seuraava ja sitten vielä pari. Tämä on luonnollisesti eräänlainen kasvukertomus, mutta ei mikään hiotun lineaarinen, vaan sellainen välillä irrallisistakin jutuista koostuva kokonaisuus. Harvoinhan asiat kulkevat selkeää linjaa, vaan kokonaisuus koostuu välillä ihan irrallisiltakin tuntuvista palasista.

Parasta tässä kirjassa on ehdottomasti ajankuva. Meillä ei ollut leikkipuistoa lähimaillakaan, mutta serkkujen lähellä oli ja sielläkin oli Pääskysaaren kuvaama kummallinen ruskea vaneriseinä, jolle en edelleenkään keksi järkevää käyttöä!