Alice Hartin kadonneet kukat

Holly Ringland: Alice Hartin kadonneet kukat
Minerva 2022, 407s.
Suom. Hanni Salovaara

 

Alice Hartin kadonneet kukat on kirja, jolla on ehkä kaunein kansi ikinä. Ja tarinaankin se tietysti sopii täydellisesti. Itse tarina ei kuitenkaan ollut aivan täydellinen...

Alice Hart on kasvanut eristyksissä väkivaltaisen isänsä ja lempeän äidin kanssa. Hän rakastaa kirjoja ja tarinoita. Perhettä kuitenkin kohtaa onnettomuus, jossa isä ja äiti menehtyvät. 9-vuotias Alice loukkaantuu vakavasti ja toivuttuaan hän ei puhu. Alicen hakee luokseen isoäiti June, josta Alice ei ole koskaan kuullut. Junen omistamalla kukkafarmilla Alice oppii kukkien kielen ja tutustuu naisiin, jotka ovat tulleet Junen luokse kukin omista syistään. Vielä sittenkään, kun Alice alkaa jälleen puhua, June ei kerro hänelle perheen menneisyydestä kuin murusia. June päätyy myös tekoon, josta kuultuaan Alice lähtee kukkaisfarmilta ja päätyy kauas entisestä kodistaan. 

Pidin todella paljon kirjan alkupuoliskosta, mutta Alicen "paettua" tarina muuttui sukutarinasta rakastumistarinaksi, mikä ei toiminut läheskään niin hyvin. Itse asiassa luulin lähes puoliväliin asti, että tarina sijoittuisi ehkä 50-60 -luvulle. Hämmästyin, kun yhtäkkiä käytössä olikin internet ja kännykät. Alicen hahmossa turhauttikin se, ettei hän vaivautunut tekemään paria helppoa google-hakua! Yksi mielestäni tarinan kannalta keskeinen kysymys jäikin kokonaan ilman vastausta, mikä ärsytti suuresti. Hyvä etten itse alkanut etsiä erään henkilön yhteystietoja, kysyäkseni häneltä jotakin.

Lupaava alku, lattea loppu.