Maeve Binchy: Koko kadun kasvatti (Minding Frankie)
WSOY 2011, 363s.
Suom. Eva Siikarla
Olen lukenut Maeve Binchyn suomennetun tuotannon kokonaan ja lasken Binchyn yhdeksi suosikkikirjailijoistani. Nyt on kuitenkin tullut aika myöntää, ettei kirjojen taso ole enää muutamaan vuoteen ollut yhtä korkea kuin ensimmäisten kohdalla.
Toisinaan kun lukee hyvän kirjan, sitä jää miettimään mitä näille hahmoille seuraavaksi tapahtuu ja toivoo, että pääsisi seuraamaan heidän elämäänsä pitemmälle. No, Binchyn kirjojen hahmojen kanssa tämä toive toteutuu. Samalla huomaa, että en minä nyt oikeastaan jaksaisi aina näistä lukea. Tätä kirjaa lukiessa tuntui, kuin olisin lukenut jotakin Emmerdalen kaltaista sarjaa, jossa vilisee keskeisiä hahmoja niin paljon, ettei keneenkään pääse kiintymään kovin paljon.
Takakansi väittää, että Koko kadun kasvatti on "Liikuttavan valloittava kertomus pienestä tytöstä, jonka elämä ankkuroituu kouralliseen hyväsydämisiä ihmisiä", mutta tosiasiassa tämä pieni tyttö, Frankie, jää täysin kadun muiden ihmisten varjoon.
Kirjassa kerrotaan niin monta toisiinsa kietoutuvaa tarinaa, etten pysynyt laskuissa. Joistakin ihmisistä olisin halunnut lukea enemmän (varsinkin Frankiesta), toiset olisin surutta jättänyt taustalle. Kirjaan mahtuu paljon epäuskottavuuksia ja ärsytyksiä. Siitä huolimatta Koko kadun kasvatti oli ihan kelvollinen ajanviete-/viihdekirja. Toivoisin kuitenkin, että seuraava kirja (mikäli sellainen on jossain vaiheessa tulossa) olisi täysin itsenäinen teos, jossa huomio ei turhaan kiinnittyisi vanhoihin tuttuihin hahmoihin.
Tämä kirja saa keskinkertaisuudestaan huolimatta kunnian täydentää Totally British -haastetta alakategoriassa Éirinn go Brách!.
Minulla tuli tänään sama tunne, kun lopettelin yhden kestosuosikkini, Patricia Cornwellin uusinta. Toki kirja oli jo hänen kahdeksastoista, että vaikea varmaan kenenkään pystyä yksinkertaisesti kaikissa kirjoissa aina pitämään se sama taso yllä.
VastaaPoistaBinchyltä muistan lukeneeni yhden kirjan aikanaan ja pitäneeni. Siksi silmäilinkin tätä kirjakatalogista, mutta jos tosiaan se tyttö jää ihan muiden ihmisten varjoon, en tiedä jaksanko tarttua tarinaan vielä ainakaan.
Binchyn 2000-luvun kirjoissa ei todellakaan ole sitä samaa lumoa kuin niissä vanhimmissa. Esim. Taverna tähtien alla -kirjaa en jaksanut lukea loppuun, juuri siksi, että kirja oli täynnä jokseenkin yhdentekeviä henkilöitä.
VastaaPoistaSusa, onhan se tosiaan totta, ettei hyväkään kirjailija voi aina onnistua. Suosittelen lämpimästi Binchyn vanhempia teoksia!
VastaaPoistaMaria, Minä luin Tavernan loppuun asti, mutta en kyllä muista siitä enää juuri mitään. Sen sijaan vaikkapa Ystävyyden piiri on edelleen hyvässä muistissa.
Pikaisen googlailun tuloksena löysin yhden suomentamattoman Binchyn kirjan sieltä uran alkupuolelta (The Lilac Bus), sen voisin ainakin lukea vielä, jos jostain käsiini saan.
Maija, meilläpä on nyt samanlainen lukulista, kirjastosta ilmoittivat että Koko kadun kasvatti odottaa jo noutoa...
VastaaPoistaMinä olen pitänyt Binchyistä, harmi jos taso laskee. Hän on minusta mainio tarinaniskijä, lukija saa yleensä kuulla monta kiehtovaa ja elämän makuista tarinaa.
Norkku, kyllä tässä kirjassa oli niitä elämänmakuisia tarinoita, mutta jotenkin tuntui että valtaosa meni otsikon vierestä :/
VastaaPoistaAlan myös väsyä siihen, että Binchyn kirjoissa kaikki tuntevat kaikki, tai ainakin kaikkien elämänpiirit kietoutuvat toisiinsa. Tulee sellainen hahmoähky - ei tahdo jaksaa kiinnostua ihan jokaisesta.
Mielenkiinnolla odotan, miten sinä koet tämän kirjan. Toivottavasti positiivisemmin kuin minä :)