Kerjäläinen ja jänis

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Siltala 2011, 328s.

Tuomas Kyrön uusin kirja lähti kirjastosta mukaan ihan vahingossa, kun se niin sievänä nökötti pikalainahyllyssä. Kerjäläinen ja jänis on ehtinyt jo kerätä kehuja, mutta yritin kyllä olla toivomatta liikoja älyttömän hyvän ja hauskan Mielensäpahoittajan jälkeen.

Vatanescu on romanikerjäläinen, joka ajautuu Helsingistä Lappiin ja takaisin yrittäessään tienata rahoja nappulakenkiin, jotka on pojalleen luvannut hankkia. Matkaseuraksi, ystäväksi Vatanesculle ilmaantuu jalkansa loukannut jänis. Sympaattinen Vatanescu sopeutuu uusiin tilanteisiin ja ihmisiin nöyrästi, tekee työn kuin työn kunnolla ja mukisematta. Tajuamattaan Vatanescu (ja hänen jäniksensä) kohoaa koko kansan idoliksi, jonka menemisiä ja tekemisiä seurataan mediassa miltei reaaliajassa.

Lukukokemuksena Kerjäläinen ja jänis oli ihan hyvä. Toivottavasti saan luettua muitakin Kyrön teoksia, sen verran paljon hänen tyylistään pidän. En osannut varautua siihen, että tämä kirja voisi tulla niin liki omaa elämää, että jokin melkein sivulauseessa mainittu juttu tekisi kipeää. Ehkä juuri tästä syystä Kerjäläinen ja jänis ei nouse suosikkieni joukkoon, vaikka taidolla kirjoitettu ja laadukas eittämättä onkin.

Kirjan ovat lukeneet ja siitä kovasti pitäneet ainakin Amma, Morre ja Minna Ilselästä.