Himaset x 2

Aino Havukainen & Sami Toivonen: Himaset 1- Juustoon ei saa piirtää (Otava 2008, 60s)

Himaset 2 - Keijut ei juo kahvia! (Otava 2009, 60s.)

Kirjastosta

Aino Havukainen ja Sami Toivonen ovat varmasti kaikille jollain tasolla tuttuja Tatun ja Patun ansiosta. Meillä Tatuun ja Patuun vasta tutustutaan, mutta Himaset-sarjakuvat ovat tuttuja jo useamman vuoden takaa.

Himaset on yhtä kuin Hanna, Ola, Emmi ja Elina. Perhe on sellainen varsin tavallinen, jossa vanhemmat käyvät töissä ja lapset hoidossa. Joskus väsyttää lapsia, joskus aikuisia, mutta yleensä ottaen arki on oikein hyvää. Lapsilla riittää virtaa tehdä, touhuta ja kysellä. Aikuiset yrittävät pysyä vauhdissa mukana, vaikka joskus ikkunanpesunesteestä alkanut viaton keskustelu kulkee äidin satunnaisten siidereiden kautta siihen, että lapsi ilmoittaa tarhan tädille: "Isä käski meidän unohtaa, että on ihan nolmaalia, että äiti juo joskus tuulilasinpesunestettä."

Sivun mittaiset sarjakuvat lapsiperheen arjesta ovat hulvattoman hauskoja ja osuvia: ei sitä ehkä etukäteen osannut kuvitella, millaisia lauseita lasten kanssa joutuu käyttämään. Eikä etukäteen todellakaan uskonut vajoavansa vanhempana niin alas, että aloittaisi lauseen jos toisenkin sanoilla "silloin kun minä olin lapsi".

Himaset kestää hyvin useamman lukukerran. Edelleen tyrskähtelin ääneen nauramaan tietyille jutuille. Kuten Olan kasvaneelle mahalle, joka on oikeasti rakkausmaha. Perheelleen omistautuneella isällä ei ole aikaa urheilla ja vatsa "rakastaa täyttyä suklaasta sinä lyhyenä iltahetkenä, jonka se saa levätä sohvalla kun lapset ovat nukahtaneet." Niin totta! (Myös äidin kohdalla.)

PS: Tässä jälkimmäisessä kirjassa on muuten sellainen sarjakuva, jossa Ola asentaa palovaroittimia ja kertoo lapsille niiden olevan joulupukin valvontakameroita, joiden avulla tarkkaillaan ympäri vuoden lasten käyttäytymistä. Meillä on käytetty samaa selitystä hyvin kauan, enkä ole edes tajunnut napanneeni sitä todennäköisesti tästä sarjakuvasta! Luulin olleeni nokkela ihan itse. Höh. :)