Käen kutsu

Robert Galbraith (J.K. Rowling): Käen kutsu

Otava 2013, 463s.

Suom. Ilkka Rekiaro

En ole koskaan ollut suuri dekkareiden ystävä. Televisiosta on tullut katsottua rikossarja poikineen ja ilmeisesti nuo ohjelmat ovat tyydyttäneet dekkaritarpeeni. Robert Galbraithin salapoliisiromaani olisi ihan varmasti jäänyt minulta kokonaan noteeraamatta, ellei sen kirjoittajaksi olisi paljastunut J. K. Rowling. Joko salanimen käyttö oli laskelmoitu markkinointikikka tai sitten Rowling halusi ihan aidosti kokeilla uuden genren haltuunottoa ilman kuuluisan nimen tuomia paineita. Joka tapauksessa minun luettavakseni Käen kutsu valikoitui puhtaasti Rowlingin vuoksi: olen lukenut Potterit pari kertaa ja ihastuin myös Paikkaan vapaana.

Cormoran Strike on Afganistanin sodassa vammautunut entinen sotilaspoliisi, nykyinen yksityisetsivä. Asiakkaita, ainakaan maksavia sellaisia, ei liiemmin ole, eikä ihmissuhderintamallakaan mene lainkaan hyvin. Strike saa tutkittavakseen huippumallin itsemurhan, jota tämän adoptioveli ei halua uskoa itsemurhaksi. Väliaikaisen sihteerinsä, Robinin, avustuksella Strike yrittää kaivaa esiin totuutta nuoren, uskomattoman kauniin naisen kuolemasta.

Käen kutsu vastaa hyvin käsitystäni perinteisestä dekkarista. Tapausta tutkitaan perinpohjaisesti, rauhalliseen tahtiin ja lopussa pamautetaan ilmoille yllättävähkö loppuratkaisu. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja kerronta miellyttävän soljuvaa. Silti lukeminen melkein puudutti. Ehkä olen liian tottunut siihen, että rikokset ratkaistaan alle tunnissa (miinus mainoskatkot) ja siksi Käen kutsu tuntui etenevän hitaasti. Toisinaan minua kiinnosti enemmän itse Cormoran, kuin hänen tutkimansa tapaus. Robin taas jäi sellaiseksi näppäräksi sidekickiksi, joka hoiti ne hommat joihin pomo itse ei pystynyt/ehtinyt, mutta oli tarvittaessa helppo sivuuttaa.

Tarinan uskottavuudesta en osaa sanoa mitään, mutta pienistä motkotuksista huolimatta kirja oli kokonaisuudessaan oikein hyvä. Ei minusta dekkarifania tämän perusteella ole tulemassa, mutta mikäli Cormoran ja Robin ratkovat tulevaisuudessa lisää rikoksia (kuten vahvasti epäilen), luen kyllä heidän tapauksistaan mielelläni.