Harold Fryn odottamaton toivioretki

Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki

(The UnlikelyPilgrimage of Harold Fry, 2012)

WSOY 2014, 324s.

Suom. Hilkka Pekkanen

Tästä kirjasta kiinnostuin jo pari vuotta sitten, kun luin ihastuneen arvion jostakin ulkomaisesta blogista. Pistin nimen muistiin ja ilahduin, kun huomasin Harold Fryn odottamattoman toivioretken WSOY:n kirjakatalogissa.

Harold Fry on jäänyt eläkkeelle, eikä elämä kiukkuisen vaimon kanssa ole mitenkään auvoista. Harold näyttää kuitenkin tyytyvän osaansa ja noudattavansa omia pieniä rutiinejaan päivästä toiseen. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Harold saa kirjeen Queenieltä, vanhalta työkaveriltaan, jota ei ole tavannut 20 vuoteen. Harold kirjoittaa Queenille vastauksen ja lähtee postittamaan sitä. Postilaatikko tulee kuitenkin vastaan liian pian ja Harold kävelee seuraavalle, sitten taas seuraavalle jne. kunnes hän päättääkin toimittaa kirjeen perille henkilökohtaisesti. Haroldilla on edessään yli tuhannen kilometrin pituinen matka, josta muotoutuu eräänlainen nykypäivän pyhiinvaellus.

Minulla on tapana lukea pienissä pätkissä päivän mittaan, tovi aina silloin kun kotiäidinkiireiltäni ehdin. Huomasin kuitenkin heti Toivioretken alussa, että tämä kirja ei pääse oikeuksiinsa pienissä, nopeissa pätkissä, vaan Haroldin matkaa on parempi seurata ilman turhia keskeytyksiä ja taustahälyä. Tästä tulikin ikioma iltasatukirjani, jota luin iltaisin vasta lasten nukahdettua. Kirjan alkupuoliskosta nautinkin suuresti, sillä sen lukeminen oli paitsi viihdyttävää, myös rentouttavaa. Haroldin kävelyä kuvataan rauhallisesti, samoin Haroldin ja kotona odottavan Maureenin ajatuksia. Menneisyyttä paljastetaan pikku siivuja kerrallaan, sopivasti pitämään lukijan mielenkiinto yllä.

"Kaupungissa Haroldin ajatukset olivat pysähtyneet. Nyt kun hän oli taas avoimessa maastossa, taas kulkemassa paikasta toiseen, mielikuvat pääsivät virtaamaan vapaasti hänen mielessään."

Koska tarina sijoittuu nykyaikaan, Haroldin matka saa aikaan epätoivottuja lieveilmiöitä. Ärsyynnyin suuresti Haroldin seuraajista, vaikka (tai koska) juuri näin kai todellisuudessakin tapahtuisi: alkuperäinen asia peittyisi ylimääräiseen häsläämiseen ja markkinointiin. Vaikka se suurin hohto kirjasta karisikin alkuhuuman jälkeen, viihdyin kirjan parissa oikein hyvin. Teksti on harmillisen monista painovirheistä huolimatta miellyttävää luettavaa, tarina on sopivan omintakeinen ja tietyllä tavalla myös realistinen. Täytyykin ihan erikseen mainita, että oli piristävää, ettei Haroldin käveleminen suinkaan ollut vaivatonta, vaan kävelemisen fyysiset haasteet (ja tuskat) tehtiin hyvinkin selviksi.

Harold Fryn odottamaton toivioretki sopii erityisen hyvin rauhoittumista kaipaaville lukijoille.