Anne te Velde-Luoma: Kaaoksen kesyttäjä: tavarat, paperit ja aika haltuun
Avain 2010, 141s.
Tiedättehän ne ihmiset, joiden koti on täynnä tavaraa ja jotka valittavat jatkuvasti epäjärjestyksestä ja kunnollisen siivoamisen mahdottomuudesta? (Esim. minä.) Samat ihmiset voivat huokailla ylitäyden romukaapin edessä puoli tuntia, siirtää paria tavaraa ja laittaa sitten lannistuneena kaapin oven jälleen kiinni. (Taas esim. minä.)
Minulla kävi kuitenkin tuuri. Ystävä oli lapsinensa kylässä ja sattui mainitsemaan lukeneensa kirjan, jonka inspiroimana sai karsittua kotinsa tavaramäärää merkittävästi. Tuo kirja oli Kaaoksen kesyttäjä ja koska olen edes yhdessä asiassa aikaansaava, varasin kirjan saman tien kirjastosta, jotta saisin tutustua Anne te Velde-Luoman käytännöllisiin neuvoihin.
Voin kertoa, että hypistelin kirjaa innoissani heti kirjastoreissulta kotiuduttuani, mutta sitten piti laittaa ruokaa ja kaikkea muuta arkista ja kirja alkoi salakavalasti sulautua arkisen sotkun sekaan. Otin todisteeksi kuvan:
Iltaan mennessä kirja oli täysin peittynyt satunnaisiin, käsistä "hetkeksi" laskettuihin tavaroihin. Kun sitten seuraavan kerran siivosin kyseisen välitason, löysin jälleen kirjankin (vahingoittumattomana). Istahdin alas ja luin muutamia sivuja. Ilmeisesti olin tälle kirjalle otollinen lukija: tavarantäyteinen, sotkuinen koti ahdistaa ja haluan tilanteen muuttuvan. Kävi kuten kirjaa suositelleelle ystävälle: jo johdannon jälkeen oli pakko tehdä jotakin konkreettista. Pistin kirjan sivuun, tällä kertaa nätisti elokuvahyllyyn, lompsin keittiöön ja siivosin yhden kaapin. Aloitin helpoimmasta kaapista, eli siitä joka oli vähiten sekaisin. Tyhjensin kaapin, putsasin sen ja pistin ruokatarvikkeet kauniisti takaisin paikoilleen. Muutosta ei huomannut edes mieheni, mutta minä tiesin tehneeni jotakin ja se riitti. Jatkoin samalla tavalla seuraavien päivien mittaan siivoten vähitellen koko keittiön. Melko ronskilla otteella pistin ylimääräisiä astioita ja muita keittiön kaappeihin eksynyttä tavaraa kirpputorille ja käyttökelvottomat armotta roskiin. Jäljelle jäi aivan riittävästi kaikkea ja kaappeihin tuli tilaa, mikä helpottaa järjestyksen ylläpitoa.
Kun siivouspuuskat harvenivat, maltoin jatkaa lukemistakin. Kaaoksen kesyttäjä koostuu yhdeksästä kappaleesta, joista kolmessa ensimmäisessä keskitytään pohtimaan sitä, mistä nykyiset kulutustottumukset ovat lähtöisin ja kuinka vanhoista, huonoista tavoista voi päästä eroon. Minulle oli tarpeen tunnistaa itsessäni niitä persoonallisuuden piirteitä, jotka altistavat kaaokselle. Osittain kotimme kaaos johtuu muun muassa siitä, että säästän paljon turhaa tavaraa vastaisuuden varalle. Otan talteen käytetyt postimerkit, koska lapset voivat joskus innostua postimerkkeilystä; kerään tunnollisesti purkkiin hakaneulat ja satiininauhan pätkät, joita tulee uusien vaatteiden mukana; survon valmiiksi täysiin kaappeihin aikakauslehtiä ja kirjakuvastoja, koska niiden värikkäistä kuvista voi joku ehkä joskus askarrella jotakin. Lisäksi olen säilyttänyt järjettömän määrän erilaisia rasioita: raejuustorasioista jäätelöastioihin, koska niitä voi käyttää uudelleen. Niin voi, mutta en tarvitse niitä kymmenittäin. Ja sitten on vielä napit. Siivosin oman romukaappini pari kuukautta sitten ja löysin pari _litraa_ nappeja. Nappeja litroittain. Varmuuden vuoksi.
Tässä vaiheessa taidan kuulostaa sairaalloiselta hamstraajalta, mutta ihan niin huonosti asiani eivät ole. Suurin syntini on kirjojen haaliminen. Varmasti yksi "talon kevennysprojektin" vaikeimmista kohdista onkin kirjamäärän vähentäminen. Kuinka ollakaan, satuin käymään kirjojani läpi jo jokin aika sitten ja onnistuin karsimaan hyllyistä (ja niiden sekä kaappien päältä) kolmisensataa kirjaa. Hyvä alku, mutta varmasti on aiheellista käydä kirjat läpi aiempaakin kriittisemmin silmin.
Kaaoksen kesyttäjässä annetaan selkeitä vinkkejä ja ohjeita tavaroiden raivaamiseen, asiapapereiden ja sähköpostien järjestelemiseen, muistin keventämiseen sekä siihen, kuinka vaihtoehtoja rajaamalla päätöksentekokin helpottuu. Lopussa vielä kannustetaan tekemään muutoksesta pysyvä. Uusien tapojen oppiminen ei ole välttämättä helppoa, enkä ainakaan vielä allekirjoita lausetta "on nautinnollista saada palauttaa tavara laatikkoon, hyllyyn tai naulaan, jossa sitä odottaa tyhjä tila", mutta kun tavarat vähenevät kotoa, on melkein fyysisestikin parempi olo.
Kirjassa kehotetaan aloittamaan raivaaminen yleiskuvan muodostamisella, eli inventoimalla kaiken omaisuuden varaston perukoita myöten. Onneksi aloitin siivousurakkani ennen kuin ehdin lukea näin pitkälle, sillä tällainen ajatus tuntuu minusta masentavalta. On ehkä helpompaa kohdata todellisuus kaappi tai korkeintaan huone kerrallaan. Kun siivousvaiheeseen lopulta päästään, kannattaa tavarat lajitella saman tien. Ole kriittinen ja päättäväinen, älä jää muistelemaan ja tunteilemaan, sillä sellainen vie yllättävän paljon aikaa.
Voisin kehua Anne te Velde-Luoman kirjaa vielä vaikka kuinka pitkään, mutta eiköhän tästä jo tullut selväksi, miten suuren vaikutuksen Kaaoksen kesyttäjä minuun teki. Meidän kodin järjestelyoperaatio on vielä alkutekijöissään, mutta kyllä tämä etenee vähitellen. (Vähän kyllä hirvittää, että miten käy kun joskus pääsen ullakoiden kimppuun. Onkohan parasta tilata roskalava valmiiksi?)
Suosittelen tätä inspiraatioksi niille, jotka tuskittelevat paisuvan tavaramäärän keskellä, mutta eivät tiedä mistä aloittaa.
Hehee, olipa hauska kirjoitus! Tavara-ahdistus taitaa olla aika monelle tuskallisen tuttua, mutta onhan sentään hyvä koettaa suhtautua siihenkin hieman huumorilla... Pysyy paremmin järjissään, jos ei ota päälle vyöryviä vuoria liian raskaasti. Täälläkin eräs juuri kirpputoria pitänyt ja yhä vaan tavaroitaan tuskaileva kohtalotoveri, jolla myös on taipumusta nappien varastoimiseen ym. pula-aikavarustautumiseen ja etenkin kiukkuiseen ekologiseen omaantuntoon, jonka mielestä roskakaan ei aina olisi roskaa. Mutta hiljalleen kohti tasapainoisempaa tavarasuhdetta ja kirkkaampaa mieltä :)
VastaaPoistaMinullakin on jo pitkään ollut aikeissa varata tämä kirja kirjastosta, mutta se on toistaiseksi jäänyt. Onneksi te Velde-Luoma ja muut tehokkaat ammattijärjestäjät jakavat aika usein neuvojaan myös lehdissä ja aiheeseen törmäilee mukavasti myös netissä.
Iloa järjestelyyn!
Katja, Tuo ekologinen omatunto onkin yksi suuri kompastuskivi! Melkein mitä tahansa muuten käyttökelvotonta voisi käyttää askartelumateriaalina ja joistakin kainaloistaan ratkenneista paidoista saisi ommeltua lapselle jotain - ja siksi niiden hävittäminen on kohtuuttoman vaikeaa. Tiedän, että en tule askartelemaan mitään ja ompeleminenkin on hankalaa koneella, joka toimii vain osittain, mutta silti… ;)
PoistaSuosittelen kyllä lueskelemaan tätä kirjaa, sillä minulle tämä oli oiva silmien avaaja! Luin muuten juuri jokin aika sitten kotikotona jostakin aikakauslehdestä juuri tuollaisen jutun, jossa ammattijärjestäjän opastuksella yritettiin hillitä kodin tavarakaaosta. Mainio juttu!
Huokaus. Minulla taitaisi olla tarvetta tälle kirjalle. Asuntoni on pieni ja vanha, ja säilytystiloiltaan aivan onneton, ja pahaksi onneksi satun olemaan kaltaisesi tavaroiden säästäjä. Minun ongelmakohtiani ovat kirjojen (tietenkin!!) lisäksi vanhat vaatteet (näitä saattaisin joskus vielä käyttää, jos laihdun/nämä palaavat joskus muotiin/koska nämähän ovat vielä aivan ehjiä) ja lehdet (en raaski heittää pois vanhoja matka-, liikunta- tai käsityölehtiä, koska saatan muka haluta lukea niitä vielä joskus), joita on joka paikka väärällään. Olen jo monen vuoden ajan suunnitellut radikaalia karsimisoperaatiota, mutta en ole vielä "ehtinyt" ajatuksen tasolta toteutukseen. Tuo kirja saattaisi tehdä tässäkin huushollissa ja päänupissa ihmeitä. :)
VastaaPoistaMainiosti kirjoitit, Maija! :)
Sara, kuulostaa niin tutulta! Meillä on kyllä hyvin säilytystilaa (muun muassa kaksi reilun kokoista ullakkokomeroa), mutta joka paikka on silti aivan täynnä. Jotenkin noita lasten vaatteita jää pieneksi sellaista vauhtia, etten ehdi niitä järkevästi lajitella ja kannan ullakolle epämääräisiä laatikoita ja pussikasoja. Toinen ongelma ovat lelut, joita kolmilapsisessa perheessä riittää - ja tulee lisä aina synttäreinä ja jouluna. Kauhea tavaramäärä!
PoistaSuosittelen lämpimästi tätä kirjaa sinullekin. Eihän sitä ole mikään pakko aloittaa järjestelemistä, mutta ehkä saisi kuitenkin uusia ideoita siihen, mistä aloittaisi.
Ai niin, mullakin on omia vaatteita säilössä juuri noilla jos laihdun ja tämä on ehjä -perusteilla. Mutta lisäksi on iso laatikollinen niitä vaatteita, joihin en edes itse usko koskaan enää mahtuvani, mutta joista tykkäsin niin paljon, etten raaski heittää pois! Tuon laatikon päällä lukeekin "Maijan muistovaatteita!" :)
Tunnistin itseni noista sinun kuvauksistasi, minullakin esimerkiksi on purkki uusien vaatteiden satiininauhoja varten... Kirjan lukeminen siis tulisi tarpeeseen, tavaroiden karsimista pitäisi tehdä. Hyvä kirjoitus :)
VastaaPoistaVillasukka, Mulla on myös ollut noille satiininauhoille kulho, mutta nyt päätin lopettaa sen keräämisen. Huomaan, että mulle kehittyy helposti lähes pakonomainen tarve jatkaa asioiden keräämistä senkin jälkeen, kun niille ei ole enää tarvetta.
PoistaEilen olin reipas ja sain pitkän tauon jälkeen raivattua kaksi kaappia lisää. Hiki tuli monta kertaa ja jälleen sai epäuskoisena miettiä, miksi ihmeessä onkin tullut säilöneeksi mitä omituisempia tavaroita. (Ja kolmannesta kaapista löysin kenkälaatikollisen käyttämättömiä postikortteja…)
Seuraavan kerran siivoushalun iskiessä suosittelen vilkaisemaan tätä kirjaa, sillä ihan taatusti tästä saa lisäinspiraatiota hommaan!
Kiitos tästä kirjoituksesta sekä Konmari-kirjan arviosta! Vertaistuki on aina niin mukavaa ja on ihana nähdä, ettei ole ainoa roinankerääjä.
VastaaPoistaOma kirja-hamstraamiseni on vähentynyt radikaalisti ostettuani Kindlen, jossa on jo varmaan parisataa kirjaa, jotka eivät siis ole hyllyssä. Luen paljon kaikenlaista hömppää, jota ei oikeasti kannatakaan säästää, näin se käy vähän vähemmällä roinalla. Kirjakerhossa mainostettiin Konmaria, johon oli kirjastoissakin valtavat varausjonot. Onneksi tuli googlattua kommenttisi siitä, eipähän tullut tarvetta liittyä jonon jatkoksi. Sen sijaan tämä kirja voisi vähän auttaa.
Valitettavasti lapsenikin ovat perineet hamstrausgeenit, ja kaikenlaista karkkipaperia pitää säilyttää "kun minä askartelen tästä joskus jotain". Ja joskus jopa askartelevat, mistä seuraa se, että talo on täynnä piirustuksia, askartelutöitä ja silppua. Onneksi lapset joskus unohtavat ne talteen pannut karkkipaperit ja nauhanpätkät kun ne ovat olleet vähän aikaa poissa silmistä, ja ne voi heittää pois. Pitäisiköhän miehen ruveta salaa karsimaan minun liian pieniä vaatteitani tai muuta sälää? Hänkin on vaan niin huono heittämään mitään pois mutta ehkä toisen ihmisen kamasta on helpompi luopua?
Anonyymi, Perheelliselle tämä Kaaoksen kesyttäjä on ehdottomasti käytännöllisempi kuin KonMari. Tosin jälkikäteen olen tajunnut senkin, ettei sekään kirja nyt ihan täyttä huuhaata ole ja tavaroiden säilyttämisen perustelu ilon tuottamisperusteilla on toisinaan huomattavasti helpompaa kuin järkisyiden kaivelu.
PoistaVoi että, e-kirjoihin minunkin pitäisi oppia. Vielä ei ole ollut mahdollisuutta hankkia lukulaitetta ja pädillä en osaa keskittyä tarpeeksi. Vähän väliä klikkaannun facebookiin tai muualle nettiin tuhlaamaan arvokasta lukuaikaa. :/ Kirjoja olen kyllä jälleen vähentänyt useamman sata, mutta täällä ne pyörivät jaloissa edelleen, kun en tiedä mitä niille tällä kertaa tekisin.
Jos muuten saat miehen ryhtymään tavarankarsimishommiin, niin vinkkaa ihmeessä minullekin, kuinka se onnistui! :)