Kurttila

Erlend Loe: Kurttila

(Kurtby, 2008)

WSOY 2009, 124s.

Suom. Tuula Tuuva-Hietala

Kuvitus: Kim Hiorthoy

Pari vuotta sitten bloggasin Erlend Loen Kurt sarjan kirjasta Kurt Kuriirina. Silloin mainitsin, että sarjan paras osa on mielestäni tämä Kurttila: hulvattoman typerä kuvaus syrjäisen Kurttilan kylän kummallisesta lahkolaisryhmästä, jonka pastoriksi Kurt lukuisten onnettomien sattumusten myötä päätyy.

Kurthan on ahkera ja työtään rakastava trukkikuski. Hänen pomonsa kuitenkin pakottaa Kurtin lähtemään lomalle ja perhe suuntaa trukin nokan kohti Tukholmaa, mistä matkan on tarkoitus jatkua laivalla Suomeen ja Muumimaailmaan. Mutta matka on pitkä ja väsynyt Kurt ajaa ensin harhaan ja lopulta hiukan torkahtaessaan sillalta alas. Onneksi trukki plopsahtaa jokeen katolle kiinnitetty kanootti edellä, joten kukaan ei hukkunut (tai muutenkaan kuollut), mutta monen viikon ajelehtiminen jokea pitkin on toki iso pettymys, jos olisi mieluummin halunnut nähdä muumit.

Erään joenmutkan takaa vastaan tulee viimein kylä. Sen asukkaat ovat valkoisissa vaatteissa kulkevia ja Kirstuksen morsiamen ohjeiden mukaan eläviä himouskovaisia. Kurt pestataan pastoriksi, Anne-Lise komennetaan kotiin virkkaamaan ja lapset kouluun ja päiväkotiin opettelemaan kivoja lauluja mm. rangaistusmenetelmistä. (Joita on oikeastaan vain yksi, pippelistä puristaminen.)

Aluksi koko perhe pitää kylän elämänmenoa häiritsevänä, mutta kastetilaisuudessa Kurt iskee päänsä ja hurahtaa tyystin samoihin vinksahtaneisiin näkemyksiin kuin muutkin kyläläiset. Anne-Lise ja lapset yrittävät keksiä keinon päästä pois pelottavaksi käyneestä kylästä, mutta metsässä vaanivat sudet, eikä veneitäkään ole varastettavaksi.

Edelleen olen sitä mieltä, että Kurttila on erikoisen hyvä kirja. Tämä lukukerta ei vain ollutkaan hilpeä vaan äärimmäisen ahdistunut, sillä fanaattiset uskovaiset on aihe, joka tulee aivan liian lähelle minua. On pelottavaa lukea jotakin näin päätöntä ja samalla tietää, ettei Loen kirja loppujen lopuksi ole kovin kaukana todellisuudesta.

Jos uskonto ei olisi niin järjettömän tulenarka aihe, suosittelisin Kurttilaa luettavaksi vaikka yläkouluissa. Ylipäätään suosittelen tätä luettavaksi, sillä kirjalla saattaisi olla ahdasta ajatusmaailmaa avartava vaikutus. Tai sitten ei, kaikkihan riippuu lukijasta.