J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
(Harry Potter and the Philosopher's Stone, 1997)
Tammi 2002 (16. painos), 335s.
Suom. Jaana Kapari
Olen haaveillut Harry Pottereiden uusintaluvusta jo kauan, mutta sellaiseen ei ole tuntunut löytyvän aikaa. Lapset ruinasivat Pottereita iltasaduksi ja vaikka näin tuhdin kirjasarjan ääneen lukeminen vähän hirvittikin (ja hirvittää edelleen), otin haasteen vastaan.
Tässä sarjan ensimmäisessä osassa jästiperheessä kasvaneelle Harrylle selviää, ettei hän olekaan tavallinen lapsi, vaan velho. Koulu vaihtuu Tylypahkaan, noidille ja velhoille tarkoitettuun sisäoppilaitokseen, joka pursuaa kaikkea kiehtovaa, jännittävää, erilaista ja upeaa. Harry saa ystäviä ja ajautuu ihan oikeaan seikkailuun.
Hah, sainpas Viisasten kiven kuulostamaan aika tylsältä! :D
Muistikuviini verrattuna (edellisestä lukukerrasta on jo pitkä aika, veikkaisin lähemmäs kymmentä vuotta) Viisasten kivi on yllättävän pelkistetty: taikamaailmaa, Tylypahkaa ja henkilöitä kuvataan oikeastaan hyvin vähän. Kirjaa paremmin muistan elokuvat ja Lego-pelit ja luultavasti olenkin onnistunut muodostamaan kirjoista, elokuvista ja peleistä ihan omat, vääristyneet mielikuvani. Jännittävää nähdä, kuinka paljon muut osat poikkeavat näistä omista "muistoistani".
Tavallaan elokuvien ja kirjojen sekoittuminen ei haittaa: elokuvien upea visuaalisuus antaa kirjoillekin enemmän hohtoa. Sitten taas, kirjan Ron ärsyttää tarpeettoman paljon, koska en osaa olla kuvittelematta elokuva-Ronin naamanvääntelyitä. Hermione on kirjassa sietämättömämpi kuin elokuvissa, Harry aika mitäänsanomaton kummissakin.
Esikoinen luki kaksi ensimmäistä Potteria ekaluokalla. Viime syksynä hän kuitenkin tunnusti hyppineensä yli tylsiä kohtia, joita minun mielestäni tässä osassa ei kyllä olekaan. Nyt kun hän sai nauttia Harryn seikkailuista pelkästään kuuntelemalla, tarina olikin kuulemma paljon jännittävämpi ja parempi.
Jaana Kaparin käännös on loistava ja velhosanasto nokkelasti suomennettu. Ääneen luettavaksi Viisasten kivi oli kuitenkin ajoittain haastava. En tiedä, oliko kieli rytmiltään työläs vai väsyinkö pitkiin lukuihin, mutta välillä kieli tuntui olevan todella solmussa ja eläytyminen tekstiin hirveän takkuista.
Aloitin lukemaan Harry Potterit, kun niitä oli suomennettu viisi kirjaa. Luin kaikki viisi kirjaa peräjälkeen siis sivuja yhteensä varmaan lähemmäs 6000. En jaksa käydä tarkistamassa. Minä rakastuin Harry Pottereiden maailmaan syvällisesti ja riemumielin. Kirjojen teksti upposi minuun, se oli niin ihanan kimuranttia ja uusia sanoja täynnä :)
VastaaPoistaJa loppuja kirjoja odotin kuin kuuta nousevaa ;)
PoistaMai, Kyllä tämä Pottereiden taikamaailma hurmasi minutkin nopeasti ja syvästi. Niistä ihan viimeisimmistä kirjoista olisin kyllä ollut valmis karsimaan huomattavasti pois turhaa tyhjäkäyntiä, mutta noin muuten ihan mahtava sarja. Elokuvissa rakastan sitä visuaalisuutta ja yksityiskohtien runsautta.
PoistaMinunkin Harry Potter -uudelleenlukukierros alkaa olla ajankohtainen kun esikoinen on näistä kiinnostunut. Kiva lukea kirjoja samaan tahtiin, voi sitten keskustella tapahtumista :) Esikoinen sai minut kiinni Viisikoissa, pitänee laittaa vauhtia lukemiseen etten jää jälkeen :D
VastaaPoistaVillis, Voi ei, perheensisäinen Viisikko-kilpaluku! :D Meillä ei esikoinen runsaasta kannustuksesta ja lukuisista lahjontayrityksistä huolimatta tahdo innostua lukemisesta. Aku Ankkoja ja muita sarjakuvia kyllä lukee vaikka kuinka paljon, mutta toivoisin hänen tarttuvan rohkeammin "oikeisiinkin" kirjoihin.
Poista