Sivut

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Hiiriä ja ihmisiä (äänikirja)

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä
(Of Mice and Men, 1937)
Tammen äänikirja 2007, 4h 16min.
Suom. Jouko Linturi
Lukija: Esko Salminen

En muista tarkalleen monestiko olen lukenut Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä, mutta useammin kuin kolmesti kuitenkin. Myös elokuvan olen nähnyt monta kertaa. Lukukertojen määristä voi jo päätellä sen, että rakastan tätä kirjaa ja siksi olinkin todella innoissani, kun löysin sen äänikirjana kirjastosta.

Lennie ja George ovat maatyömiehiä, jotka ovat jo pitkään kierrelleet töissä maatilalta toiselle. He haaveilevat ostavansa oman pienen tilan, jolla voisivat kasvattaa kaneja ja viljellä maata omiin tarpeisiin. George yrittää pitää huolta Lenniestä, isokokoisesta ja väkivahvasta mutta yksinkertaisesta ystävästään. Lennie rakastaa kaikkea pehmoista, kuten vaikkapa hiiriä ja kaneja, mutta ei osaa hallita voimiaan, mistä aiheutuukin jatkuvasti ongelmia.

Aloitin tämän kirjan kuuntelemisen suurella innolla. Ajattelin, että kuuntelen sen muutamassa päivässä, mutta toisin kävi. Esko Salminen ei toimi niinkään lukijana vaan ääninäyttelijänä. Aivan kuten Helmeä kuunnellessa, tämänkin kanssa kiusaannuin liiallisen eläytymisen takia. Jokaisella hahmolla on oma puhetapansa, mikä toki helpottaa henkilöiden tunnistamista, mutta vaikuttaa myös vahvasti siihen millaisena kuulija heidät kokee. Esimerkiksi tallipojan inisevä ääni ärsytti minua ihan valtavasti.

Minulle Hiiriä ja ihmisiä on entuudestaan niin tuttu, että minulle on muotoutunut jo valmiiksi vahvat mielikuvat kustakin henkilöstä: näen ja kuulen heidät tietynlaisina. Siksi oli kauheaa kuunnella, miten henkilöt puhuivat aivan väärin. Kaikkein eniten kuuntelukokemukseen vaikutti Lennie, jonka kuvittelen puhuvan samoin kuin muutkin, paitsi vähän hitaammin. Salmisen tulkinta taas kuulosti siltä, kuin Lennien tilalla olisikin ollut Arkajalkojen 'Sloth' Fratelli

Kuuntelukokemus oli siis varsin nihkeä, vaikka tarinasta edelleen pidänkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti