Sarah Waters: Parempaa väkeä
(The Paying Guests, 2014)
Tammi 2015, 595s.
Suom. Helene Bützow
Sarah Watersin Parempaa väkeä kiilasi lukupinon päällimmäiseksi, sillä olen odottanut sitä malttamattomasti talvesta asti. Pidin todella paljon Vieraasta kartanossa ja jo ajatus likikään yhtä hurmaavasta lukukokemuksesta tuntui mahtavalta.
Parempaa väkeä käynnistyy verkkaisesti ja jotenkin brittiläisen vaatimattomasti. Eletään 1920-lukua, jolloin entiset luokkajaot murenevat: palvelusväkeä ei ole enää yhtä helppoa löytää kuin ennen sotia, eikä suurten talojen ylläpitäminen onnistu ilman rahaakaan. Frances Wray ja hänen äitinsä joutuvat ottamaan talonsa yläkertaan vuokralaisia, tai maksavia vieraita, kuten paremmissa piireissä mieluummin asia ilmaistaan. Vuokralaisten mukana taloon asettuu enemmän eloisuutta ja ääntä, palavia tunteitakin.
Luin tämän kirjan tiiviiseen tahtiin, sillä loppua kohti oikeussalidraamaksi muuttuva tarina piti otteessaan. Pidin kuitenkin eniten aivan kirjan alusta ja rehellisesti sanoen olisin mieluummin lukenut tarinan pelkästään uudenlaiseen sosiaalisen asemaan sopeutuvasta rouvasta ja tämän naimattomasta tyttärestä. Ehkä en päässyt tarpeeksi hyvin sisälle Francesin hahmoon, sillä hänen rakkaussuhteensa hiukan itseään nuorempaan naiseen tuntui jotenkin lähmäiseltä. Frances ei itsekään ole mikään vanha (ehkä 26?), mutta mitä pitemmälle luin, sitä vankemmin kuvittelin Francesin tanakaksi, keski-ikäiseksi ja vähän rohjoksi naiseksi. Kirjan loppupuolelle olisin kaivannut myös tiivistämistä. Jotain puolivillaisesta eläytymisestäni kertoo sekin, että tekstiin jääneet lukuisat oikolukuvirheet hyppivät silmille hyvin ärhäkästi. Tunnelma kärsii, kun kirjassa kysellään "Milloin rouva Barber oli alkanut kaivata häntää?" tai todetaan, että "Nakissa oli pitkä rivi nappeja."
Kokonaisuutena Parempaa väkeä jäi harmillisesti keskinkertaiseksi lukukokemukseksi. Waters osaa kyllä kertoa tarinansa niin, että lukija haluaa tietää loppuratkaisun, mutta ilmeisesti tämä tarina ei vain ollut juuri minua varten.
Hah, miten minä en edes huomannut noita oikolukuvirheitä! =D Mutta joo, samaa mieltä kanssasi, minulle myös jäi keskinkertaiseksi tämä kirja, heikoin Waters minulle.
VastaaPoistaIrene, Hyvä vain, jos pystyy oikolukemaan vauhdissa niin ettei tarina katkea jokaiseen kirjoitusvirheeseen! :) Minulla on edelleen lukematta Yövartio ja Silmänkääntäjä + suomentamattomat kirjat, joten uskoakseni hyviä tarinoita on vielä edessä, vaikka tämä ei suurta vaikutusta tehnytkään.
PoistaHarmillista...
VastaaPoistaOdotan pääseväni lukemaan Parempaa väkeä, sillä siitä tuntuu olevan vähän eriäviä mielipiteitä, mutta ensimmäisestä Watersistani (Silmänkääntäjä) jäi erittäin positiivinen kuva :)
Jassu, Vaikka minä en tähän kirjaan ihastunut, niin ei tätä voi huonoksikaan haukkua. Uskon, että moni tykkää tästä paljonkin, vaikka minulle kirja nahkeaksi lukukokemukseksi jäikin. :)
PoistaNo onpa harmillista. Parempaa väkeä tulee olemaan minun ensimmäinen Watersini, vaikka Yövartio ja Vieras kartanossa ovat nekin hyllyssä. Tämä kuitenkin kiilaa niiden edelle, ja vaikka en rakastuisi, niin on hyvä tietää että parempaa on luvassa. :)
VastaaPoistaKrista, onneksi tykkäsit tästä! :) Minulle Vieras kartanossa oli täydellinen kirja ja siksi kai tämän pettymys tuntuikin erityisen karvaalta. Yövartion ja Silmänkääntäjän haluaisin kovasti omaksi - tai edes lukea jossain vaiheessa. :)
PoistaMinulelkin tämä oli pettymys, vaikka paikoitellen pidin paljonkin. En ole vieläkään saanut tästä kirjoitettua postausta. Ehkä pian!
VastaaPoistaKatri, No ihan samoin mullekin kävi: välillä tykkäsin paljon, mutta kokonaisuus ei vain vakuuttanut. :/
Poista