Kepler62 & Maukan ja Väykän matkakirja

Meidän iltasatupino sai lisää korkeutta, kun kirjastoauto palasi kesätauoltaan. Päätimmekin pistää Feeniksin killan tauolle ja lukea lainakirjat ensin, että muutkin lapset pääsevät niistä nauttimaan.

Timo Parvela & Bjørn Sortland:
Kepler62, Kirja yksi: Kutsu

WSOY 2015, 114s.

Kuvitus: Pasi Pitkänen

Ensimmäisenä tartuimme Kepler62 -sarjan avausosaan, Kutsuun. Jos meidän pojille onkin joskus kirjoja kohtaan nihkeä asenne, niin Kepler62:n kohdalla ennakkoluulot katosivat kohisten.

13-vuotias Ari ja tämän pikkuveli Joni yrittävät pärjätä arjessa kahdestaan. Maailma on muuttunut valtavasti (pleikkari 10 on jo ikivanha laite) ja äiti on viipynyt kauan viimeisimmällä työnetsimisreissullaan. Muiden lasten tapaan Ari unelmoi saavansa käsiinsä uuden pelin, Kepler62:n, jonka huhutaan sisältävän jonkinlaisen yllätyksen tai palkinnon. Kuinka ollakaan, juuri tuon pelin pikkuveli on saanut joltakin satunnaiselta ohikulkijalta. Pojat alkavat pelata ja siitä todellakin alkaa seikkailu.

Meillä lapsia kiinnostavat pelit ihan käsittämättömän paljon. Usein turhauttaa, kun mikään muu tekeminen ei innosta ja elämä kaatuu, jos ei juuri nyt saa pelata. Ja mieluiten kauan. Koska Kepler62:ssa pelataan ja siitä seuraa jännittäviä ja vähän pelottaviakin juttuja, tästä tuli hetkessä (etenkin vanhimman pojan) suosikki. Viimeisiltä sivuilta lapsi tutki malttamattoman epätoivoisena sarjan jatko-osien julkaisuaikataulua ja kiemurteli kärsimättömyyden tuskassa kun tajusi, että viimeistä osaa pitää odottaa ainakin kaksi vuotta.

Tämä on hyvin lyhkäinen kirja, jonka tekstiä runsas (ja komea!) kuvitus täydentää hienosti. Minä pidin kirjan tunnelmasta ja asetelmasta siinä missä lapsetkin, mutta kyllähän tämä sarjan avausosa väistämättä jää sellaiseksi ärsyttävän nopeaksi alkusoitoksi. Itsenäisenä teoksena tämä ei siis häikäise, mutta ehdottomasti jatko-osien ilmestymistä odotellaan malttamattomina ja kaikki osat luetaan heti tuoreeltaan.

Kepler62:n jälkeen hypähdimme huomattavasti rauhallisempiin maisemiin, Maukan ja Väykän seuraan. Mutta ei näidenkään kaverusten elämä pelkkää tasapaksua arkea ole, vaikka Väykälle sellainen tietysti sopisikin.

Maukkahan on iät ja ajat huokaillut muuttolintujen perään ja uhonnut itsekin lähtevänsä talveksi etelään. No, tällä kertaa kissa ryhtyykin sanoista tekoihin ja pakkaa matkalaukut sekä itselleen että Väykälle. Maukka tuhlaa matkarahat jo lentokentällä kameraan (onneksi liput on siinä vaiheessa jo hankittu) ja Italian kentältä löytyy vain Maukan matkalaukku. Ilman rahaa ja huonosti varustettuna kissa ja koira yrittävät joka tapauksessa nauttia lomasta. Vaikka Väykkää vaivaakin, jäikö kellarin ovi auki ja Maukka ei todellakaan haluaisi tehdä mitään, mikä voidaan laskea työksi.

Maukka ja Väykkä -kirjoissa on niin ihana asenne, ettei paremmasta väliä. Ystävät ovat kenties toistensa vastakohdat, mutta ilman toista ei kumpikaan ole oikein kokonainen. Tapahtumarikkaan matkan aikana Väykkä oppii nauttimaan uusista maisemista ja Maukka kaipaamaan kotiin.

Nautin tämän kirjan lukemisesta ääneen, sillä tekstin rytmi ja rakenne soi todella luontevasti. Maukka ja Väykkä ovat myös niin omanlaisensa, että väkisinkin kummallekin löytyy oma äänensä ja tekstiin tulee kuin vahingossa enemmän eloa.

Aivan loistava kirja!