Vain yksi jäi: Miten meistä tuli ainoa ihmislaji

Chris Stringer: Vain yksi jäi: Miten meistä tuli ainoa ihmislaji

(The Origin of Our Species, 2011)

Gaudeamus 2014, 280s.

Suom. Jorma Keskitalo

Lähes tarkalleen vuosi sitten meillä keskusteltiin lasten kanssa evoluutiosta. Kuten aina, lapsilla oli paljon hyviä kysymyksiä, joihin en kuitenkaan osannut vastata mielestäni tarpeeksi perustellusti. Ilahduinkin valtavasti, kun huomasin että Gaudeamukselta on juuri ilmestynyt ihmisevoluutiota käsittelevä tietokirja. Pyysin arvostelukappaleen ja sainkin sen hyvin pian, mutta kirjaan tarttuminen alkoikin hirvittää. Aihe kiinnosti (ja kiinnostaa) edelleen, mutta pelkäsin etten ehkä sittenkään ymmärtäisi sisällöstä mitään. Niinpä Vain yksi jäi juurtuikin hyllyyn lähes vuodeksi, ennen kuin viimein rohkaistuin sitä lukemaan - jälleen lasten kanssa käydyn keskustelun jälkeen.

Aivan syyttä pelkäsin tätä kirjaa! Vain yksi jäi on kirjoitettu hyvin yleistajuisesti, eikä tekstissä noin yleensä ottaen vilise ainakaan liikaa erikoissanastoa. Teksti tosiaan pääsi yllättämään hyvällä luettavuudellaan ja Stringer osaa kertoa asioista hyvin vetävästi. Kirjassa perehdytään erilaisiin teorioihin siitä, mistä nykyihmisen esi-isät ovat kotoisin ja perustellaan mielestäni hyvin, miksi kullakin näkemyksellä on kannattajansa. Aluksi käsitellään fossiileja ja niiden tutkimustapoja, joiden kehittyminen on mahdollistanut entistä tarkemmat tutkimukset ja sekä oikaisseet että vahvistaneet joitakin aiempia teorioita. Myöhemmissä luvuissa pohditaan ihmislajin kehitystä myös käyttäytymisen ja kulttuurin kannalta: puheen "keksiminen" ja kehittyminen; symbolien syntyminen ja käyttö; työkalujen keksiminen; tulen käyttö; vaatteet ja korut; metsästystavat; ruokavalio; perhesuhteet ja rituaalit jne. Luonnollisesti nykyihmisen juurille yritetään löytää myös DNA:n ja geenien avulla, mutta myönnän heti että se luku kirjasta jäi minulle eniten arvoitukseksi, sillä en ole koskaan ollut hyvä ymmärtämään näitä asioita.

Chris Stringer on paleoantropologi, jolla on runsaasti kokemusta sekä fossiilien löytöpaikoilta että tutkimuspöydän takaa. Tässä teoksessa hän ei edes yritä peitellä omia näkemyksiään ja vaikka itsekriittisyyttä ei kirjasta puutukaan, olisin kaivannut sitä hivenen lisää.

Kirjan rakenne on periaatteessa selkeä, mutta käytännössä koin kokonaisuuden hahmottamisen haastavaksi. Lisäksi olisin kaivannut enemmän havainnollistavia kuvia tai vaikkapa aikajanoja. Minun on vaikea hahmottaa aikavälejä, kun puhutaan kymmenista ja sadoista tuhansista vuosista. Onneksi kirjasta löytyy muutama kartta, joista oli edes vähän apua tähän hahmotusongelmaan. Teksti on kuitenkin luettavuudeltaan odottamaani helpompaa ja jopa yllättävän hauskaa. Esimerkkinän kerrottakoon, kuinka asialleen omistautuvia jotkut tutkijat ovat:

"Omintakeinen antropologi Grover Krantz kiinnitti itselleen jäljennöksen Homo erectuksen kulmaharjanteesta kuuden kuukauden ajaksi tutkiakseen sen mahdollisia hyötyjä. Hän totesi, että harjanne varjosti hänen silmiään auringonpaisteelta, esti pitkiä hiuksia valumasta silmille hänen juostessaan ja säikytti ihmisiä pahanpäiväisesti yöpimeällä."

Minulle Vain yksi jäi oli oikein hyvä yleisteos ihmisen evoluutiosta. Yhdellä lukukerralla nyt ei tietenkään kaikki tieto tartu päähän, mutta jos nyt edes jotakin muistaisin kun seuraavan kerran aiheesta lasten kanssa puhutaan niin hyvä niin.