Sivut

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Ei käy päinsä, Antero!

Daisy Hirst: Ei käy päinsä, Antero!
(Alphonse, that is not ok to do!, 2016)
Lasten Keskus 2016, 32s.
Suom. Kalle Nuuttila

On aina yhtä ihanaa löytää kirja, johon ihastuu ikihyviksi.
Ehkä vielä vähän ihanampaa on, kun lapsi hullaantuu johonkin kirjaan aivan täysin.

Lainasin Ei käy päinsä, Anteron kirjastoautosta aivan summassa, koska oli vähän muka kiire ja kansi näytti kivalta. Kotona kävi ilmi, että sisältökin on tosi kiva.

Natalialla on pikkuveli, Antero. Yleensä sisarukset tulevat hyvin juttuun, mutta toisinaan Antero on ihan tyhmä. Kuten silloin, kun hän sottaa Natalian askarteluja. Eräänä päivänä mikään ei suju Natalian mielen mukaan: ruoaksi on herneitä, telkkarista näkyy vain kammottavia ohjelmia ja äiti kehuu Natalian piirtämää hevosta ihanaksi koiraksi. Ja sitten vielä kaiken huipuksi Antero on kömpinyt sängyn alle syömään Natalian lempikirjaa! Ei käy päinsä, Antero!

Daisy Hirst on kuvittanut kirjansa hauskasti ja saanut pienillä jutuilla hahmoihin eloa. Tarinakin on sympaattinen ja samastuttava, herttainen mutta ei lainkaan söpöstelevä. Kuopus on tosiaan aivan rakastunut tähän kirjaan. Meillä on luettu Anteroa viikkotolkulla ja jos ei kukaan lukutaitoisista ehdi tai jaksa lukea ääneen, 3-vuotias lukee sujuvasti itse - ulkomuistista toki.

Ei käy päinsä, Antero! on kuvakirja parhaasta päästä. Loistava lahjaidea!

4 kommenttia:

  1. Niin on! Ehdottomasti kevään suomennettujen kärkeä- mutta muitakin hyviä löytyy <3!! Just paras kun löytää aarteen sattumalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. bleue, Minä en ole tälle keväälle vielä löytänyt muita yhtä mainioita kuvakirjoja, mutta en epäile yhtään etteikö niitä olisi :) Toivottavasti se Hirstin aiempikin kirja suomennetaan!

      Poista
  2. Voi voi Nataliaa ja Anteroa! :D uskon, että aika monesta perheestä löytyy sisaruspari, jotka voivat hyvin samastua tämän kirjan hahmoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, Oi kyllä! En usko, että sellaisia sisaruksia on olemassakaan, jotka eivät edes joskus ole käyneet toistensa hermoille! Muistan luultavasti aina sen, miten tyrmistynyt olin kun isosisko ei suostunut palauttamaan lainaamiaan korvakoruja tai silloin kun huomasin saman siskon tekemät kommentit päiväkirjaani!

      Poista